Twenty-five

Suomeksi alempana.

 
Did you know that my favorite style of shoes are high heels? 

I have tried to start writing so many times. And actually wrote pretty many texts but mostly without any point. 

For many years I have said that when I'm 25 I will be in the shape of my life. Current shape is not quite what I had in mind. At the moment I feel pretty lost. It's hard to get motivated to do anything. Every time I realize I haven't done something as good as I could, I feel so disappointed. But I've learned from this already. I've learned that I need time. And I need to write. I need simplicity, meaning that I can't do everything at the same time - even I thought I could. I need to make a choice.

It feels like I'm doing way too many things and can't to anything with 100%. One day it hit me and I'm really trying to make it more simple for me. I'm trying to focus more on me. 

When You feel good about Yourself, you can help others. It can be we.

The feeling of disappointment after failure... it's bad. I think everybody knows that. But then there are the ones who always get up. And start again. I want to be that person. So I set a new goal. 

The older you get the more you learn. The past week I've learned that it's okay to be sad as long as you need. But at some point, you need to start finding something positive. Focus on what you are able to do. Focus to the things that make you smile. At the moment my back is acing constantly even though I'm eating painkillers but 

I'm grateful that I'm this young and I have time to learn a lot more.
About everything.

ps. rain is your friend.

Tiesitkö, että mun lempikengät on korkkarit?

Olen monesti aloittanut kirjoittamisen. Tekstin loppuvaiheessa huomaan, että siinä ei ole päätä eikä häntää ja lauseet pomppivat aivan miten sattuu. Ja postauksenhan pitää siis olla hyvä. Täydellinen. Pitkä ja hyvät kuvat. Eikä mulla ole edes kuvia, unohdan ottaa niitä tai sitten lähinnä snäppäilen heti menemään.

Olen sanonut jo muutaman vuoden ajan (vähintään), että sinä vuonna kun täytän 25 olen elämäni parhaassa kunnossa. Nyt olen 25, mutta kunto ei ole ihan se mitä alunperin ajattelin. Olen melkoisen pihalla. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, etten tee asioita niin hyvin kuin pystyisin. Minulla on liikaa kaikkea. Suunnilleen siitä syystä on vaikea motivoitua yhtään mihinkään. Mutta olen oppinut tämän havainnon kautta jo paljon uutta. Olen oppinut, että tarvitsen aikaa. Minun on kirjoitettava, pelkkä ajattelu ei riitä. Tarvitsen yksinkertaisuutta, pitää keskittyä vain yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan - kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. On tehtävä valinta.

Teen paljon kaikenlaista, mutta en mitään 100%. On muuten turhauttavaa! Ja sitten tajusin taas jotain - minun on tehtävä arki helpommaksi juuri minulle. Keskityttävä enemmän Riikkaan.  

When You feel good about Yourself, you can help others. It can be we.

Se pettymyksen tunne epäonnistumisen jälkeen... on suuri. Luulen, että kaikki tietävät sen. Mutta sitten on he, jotka nousevat aina uudestaan ylös. Ja aloittavat alusta. Minä haluan olla se henkilö. Joten asetin uuden tavoitteen. 

The older you get the more you learn. Tällä viikolla olen oppinut ainakin sen, että on ok olla surullinen niin kauan kuin surettaa. Sitten on löydettävä jotain positiivista, johon tarttua ja jatkaa eteenpäin. Keskittyä siihen mitä voit tehdä. Mikä saa sinut hymyilemään? Siihen keskityt. 

Tällä hetkellä selkää särkee sellaisella tahdilla, että särkylääke on kaveri, mutta

onneksi olen vasta niin nuori, että minulla on aikaa oppia vielä paljon lisää.
Kaikesta.

ps. kiitos synttärionnitteluista. Niistä tulee aina niin kovin onnellinen olo <3
pps. sade on kaveri. Myös vesisade.

Are you stressing about something? - "Always"

In English below!

Heinäkuussa olin hetken lomalla. Jotenkin onnistuin olemaan stressaamatta. Ensinnäkin onnistuin olemaan stressaamatta lomasta. Normaalisti: ”Mitä nyt kun en treenaa sulkapalloa moneen päivään. En osu enää palloon” tai ”Voinko oikeasti viettää pari päivää sohvalla ja muutaman kevyemmän treenin päivän”. Toiseksi, onnistuin olemaan stressaamatta (olemattomista) töistä, tai niistä vähäisistä töistä joita minulla on. Tein jopa töitä, koska ei ollut pakko.

Ystäväni tuntevat minut hyvänä stressaajana. Toisten mielestä stressaaminen on ehdottoman huono juttu, toiset naureskelevat sille, miten jaksan stressata kaikista pienimmistäkin asioista. Todellisuudessa, jos en saisi stressata, en pystyisi suoriutumaan. Myönnän, että stressitasot ylittävät välillä sallitun rajan, mutta ilman stressiä mentäisiin huomattavasti alisuoritustasolle (testattu muun muassa koulun koetilanteissa). Kun stressaan, tiedän hoitavani asian kunnolla. Kun stressaan, tiedän että sillä asianomaisella asialla on jokin merkitys minulle. Stressi kertoo monesta asiasta ja toisille se on positiivista, toisille negatiivista. Minulle ehdottoman positiivista.

Eräänä iltapäivänä makasin olohuoneen matolla X-asennossa. Olin ollut ilman suuria stressikohtauksia jo pidemmän aikaa (noin 1,5kk). Yhtäkkiä stressi alkoi kuitenkin hiipiä alitajuntaani. Stressin tunne suureni ja suureni ja kohta minusta tuntui, että olin menettänyt kontrollin kaikkeen. Kaikki kontrollin tunne, joka eilen oli vielä täysin kämmenissäni, valui nyt sormien välistä lattialle. Mistä tämä tuli? Miksi en pysty kontrolloimaan sitä? En osaa vieläkään vastata.

Kun stressikohtaus iskee, kirjoitan yleensä kaikki tehtävät asiat paperille. Sitten valitsen pari ja alan tehdä asioita niiden eteen. Yleensä otan hyvin pieniä askelia ja loppupeleissä olen tehnyt kaikkea vähän, kun motivaatio tai flow on loppunut kesken kaiken. Pahimman kohtauksen aikana en välttämättä saa mitään aikaiseksi vaan saatan katsoa televisiota monta tuntia päivässä ajattelematta mitään. Seuraavana päivänä saatankin sitten tehdä kaikki mahdolliset rästit yhdellä kertaa. Flow is the go. Tai jotain sinne päin.

Se jakso kesällä, kun onnistuin olemaan kokonaan stressaamatta. Olin todella ylpeä itsestäni. Stressittömyys oli helpottavaa. Toisaalta elämässäni ei ollut mitään mistä stressata. En edes jaksanut stressata siitä, että joka viikon sulkapallotreeneissä olin kuin pihalla kuin lumiukko talvella, kyynärpää alhaalla ja aina myöhässä pallosta. Tiesin, että nyt ei ole sulkapallon aika, vaan fysiikan. Stressittömyys oli kovin vapauttavaa, mutta samaan aikaan kaipasin sitä. Täytin kalenteriani kaikella mahdollisella, jotta vain pysyisin liikkeessä. Paikallaan oleminen on myös kovin stressaavaa.

Stressiin kuuluu myös valittaminen. Aina pitää vähän valittaa, jos on täyttänyt kalenterinsa aivan täyteen (tai jättänyt sen aivan liian tyhjäksi). Valittaminen tekee asioista konkreettisia. Konkreettisuus auttaa löytämään ratkaisuja. Ratkaisut laukaisevat stressitilanteita.

Täällä ammattistressaaja, voin stressata sinunkin puolestasi! Hinnasta voidaan sopia, mutta on tietenkin hyvin edullista. Ei sitoumuksia tai pitkäaikaisia sopimuksia, vain niin kauan kuin apua tarvitset. Haha, näen jo sieluni silmin sen elokuussa tiuhaa tahtia täyttyvän kalenterin ja suuresti nousevan stressitason. Suunnitelmat ovat suuret ja suuriin suunnitelmiin kuluu paljon aikaa. Tänä vuonna aion tehdä juuri sitä, minkä koen olevan parhaaksi minulle. Pahoittelen jo etukäteen, jos käyttäydyn tylysti tai olen itsekeskeinen. En tarkoita olla ilkeä, keskityn vain, suoritan. Toisaalta, en pyydä anteeksi, sillä sitä olen tehnyt osittain koko ikäni.

#aboutme #stressaaja #naurupidentääikää

Googlelle kiitos kuvista -> "stress meme"
 

Same in English: 

In July I had a small vacation. Somehow I managed to be stress less. Firstly, I managed to be stress less about vacation. Usually: “What happens now when I don’t play badminton for several days? I won’t hit the shuttle anymore.” nor “can I really just spend few days on the sofa and few days with easier training?” Secondly, I managed to be stress less about (nonexistent) work or those few stuff I have. I even did some work, because I didn’t have to.

My friends know me as a good stresser (=the one who is good at stressing about things). Others think that stressing is really bad thing, some are laughing how I can be stressing so much even about small things. Reality is, that if I could not stress, I could not manage. I admit that sometimes my stress level goes way over the line but without stress I would deal things way under the line (have been testing this with few school exams). When I stress, I know I can handle things with care. When I stress, I know that the thing I’m stressing about, is somehow important to me, it matters. Stress is telling about so many things, for some it’s positive, for some it’s negative. For me it’s absolutely positive. 

One afternoon I was lying on living room’s carpet in X-position. I had been without bigger stress problems for a longer time already (about 1,5 months). Suddenly, stress started to sneak to my subconscious. The feeling started to grow and soon I felt like I had lost control to everything. All control I had yesterday, had now poured on the floor. Where did this come from? Why I can’t control it? I still don’t know the answer. 
 

When this so called stress attack strikes I usually write all the things I need to do on a paper. Then I choose one or two and start act towards them. Normally, I take really small steps and in the end I have done everything a bit. Either the motivation or flow has ended. When stress attack is at its worse I might not be able to do anything. I might just watch TV for several hours and not to think anything. Next day though, it’s possible that I do every single task at once. Flow is the go. Or something like that.

That time in the summer when I managed to be totally stress less. I was really proud of myself. Being stress less is relieving. On the other hand, there was nothing to be stressed about in my life at that moment. I didn’t even bother to stress about that I was totally lost in every badminton training, elbow down or really late from the shuttle. I knew that it was not time for badminton, the time was for physics. Being stress less was really freeing but at the same time I missed it. I filled my calendar with everything possible that I could just stay moving. Just being can also be really stressful. 

Stress includes complaining. Always have to have a change to complain a bit if you have filled your calendar too full (or left it too empty). Complaining makes things concrete. Concreteness helps to find solutions. Solutions are launching stress.

Here you can find professional stresser, I can stress also for you! Price will be suitable for your needs only. No extra commitments, you can stop your contract whenever needed.  Hah, I can already see my fast growing stress level and full calendar. Plans are big and big plans take a lot of time. This year I will be doing just that I feel I need. I’m already sorry if I’m being rude or self-centered. I don’t mean to be mean, I just focus. And yet, I will not be sorry, that I have been doing partly all my life.

#aboutme #stressingabout   

Thanks Google for the pictures -> "stress meme"

About the writer

Scroll down for English version.

Aivan heti alkuun iski epäusko. Mistä blogin kirjoittaminen pitäisi aloittaa? Onneksi minulla on superfiksu bloggaaja-ystävä, joka ehdotti että kirjoittaisin jotain itsestäni. Alapuolelta löydät siis jonkin verran faktaa Riikasta - kirjoittajasta. Juuri yhtä sekavana settinä, kuin se päähäni putosi.

Mistä minä tykkään? No tykkään sulkapallosta, treenaamisesta ylipäänsä ja liikunnasta todella monessa muodossa. Rakastan ammattiani liikuntapirkkona ja personal trainerinä. Rakastan liikuttaa ihmisiä ja sitä, kun asiakkaat nauttivat treenaamisesta. Erityisen paljon tykkään yksilöidyistä treeneistä, eli niin kutsutuista PT-tunneista. On mahtavaa suunnitella treenejä yksilöille mahdolliset erityistarpeet huomioon ottaen. Pidän myös ryhmäliikunnan vetämisestä, mutta tällöin suosikkeihini kuuluvat lihaskuntopainotteiset tunnit ja jätän tanssilliset jumpat välistä. Sulkapallovalmentajana tykkään valmentaa motivoituneita kilpapelaajia, mutta harrastepelaajat jättäisin mielummin toisille valmentajille...

(c) Joonas Puhakka (J.P. Photography)

Parasta treeniä on mielestäni kunnon rääkki. Rankan treenin jälkeinen hyytynyt, mutta euforinen olo on aivan mahtava. Lempitreenejäni sulkapallokentällä ovat jalkatyöt ja pitkä deffimulti. (Kentän ulkopuolella ehdottomasti voimaharjoitus). Nyt joku miettii, että miten jalkatyöt voivat olla jonkun lempitreeni, mutta sillä osa-alueella minulla on eniten kehitettävää tällä hetkellä. Valitettavasti kroppani ei ole samaa mieltä kovasta harjoittelusta ja tänä kesänä tavoitteena onkin rakentaa hyvä pohja ensi syksyn pitkälle kilpailukaudelle.  

Rakastan ruokaa... ja syömistä. Rakastan metsästellä uusia ravintoloita ja kahviloita. Lemppareitani Helsingissä ovat muun muassa ihanan kotoisa Huvilan kahvila Mannerheimintiellä ja huippukokki Tomi Björkin Farang. Yksi uusi lemppari löytyi Töölöstä, ihanan tunnelmallinen mutta rento Trattoria Sogno, suosittelen! 
Tykkään myös kokata ja etsin jatkuvasti uusia reseptejä, mutta todellisuudessa turvaudun vain niihin tuttuihin, turvallisiin ja nopeisiin. Silloin tällöin innostun kuitenkin loihtimaan jotakin uutta ja lähiaikoina olen innostunut brunsseista. Hitaan aamun aamupalat ovatkin viikon parhaita hetkiä. Eikä unohdeta sitä kahvia. Aamutreeniaamuina syön aamupuuron lähes silmät kiinni ja seuraavaksi starttaakin jo auto. Jos olen todella väsynyt aamupalapöydässä, suosittelen välttämään keskustelua. 

Rakastan kuunnella, kun toiset puhuvat. Vielä yläasteella, ja lukion alussakin, olin todella ujo ja minun on pitänyt tehdä todella paljon töitä saadakseni suuni auki ylipäätään missään. Siksi pidän kuuntelusta. Toisaalta, rakastan hyviä ja vanhanaikaisia keskusteluita (kahvin kanssa tai ilman), jos juttu luistaa kevyesti ja olen samalla aaltopituudella keskustelukumppanin kanssa. Ehkä eniten rakastan kuitenkin sitä, kun joku kertoo omasta onnistumisesta tai mielenkiinnon kohteesta innostuneesti silmät kiiluen. 
  
Soittolistallani soi musiikkia hyvin erilaisilta artisteilta. Ehdoton musiikkilempparini on EDM (electronic dance music, suomeksi jotain konemusiikki-sanaan viittaavaa), mutta on täysin fiiliksestä kiinni mitä korvanapeissani milläkin hetkellä soi. Tällä hetkellä kovassa soitossa on Suomi-pop (nauran myös autossa ääneen Aamulypsylle), jota voi lauleskella fiilistelyn lomassa.

Se mitä teen aivan liikaa, on television katselu. Nautin erityisesti sairaala- ja rikossarjoista, joita katsellessa heitän ajatukset narikkaan ja tuijotan ruutua kuulematta yhtään mitään muuta. Listasta löytyy muun muassa Greyn anatomia, House, Mentalist, CSI, NCIS, Criminal minds, unohtamatta esimerkiksi kotimaista Hinnalla millä hyvänsä -sarjaa. Jos päivääni ei jostain syystä kuulu muuta kuin treenit, saatan viettää monen monta tuntia katsellen eri sarjoja. Ehkä sen ajan voisi käyttää jotenkin hyödyllisemminkin...  

Urheilija-esikuviini kuuluu jostain syystä hyvin paljon naisurheilijoita... en oikeastaan tiedä syytä. Kolme tämän hetken ykkössuosikkiani ovat Hanna-Maria Seppälä (uinti), Oona Kivelä (tankotanssi) ja Riikka Lehtonen (beach volley, rantalenttis). Jos satut googlettamaan kyseisiä urheilijoilta, saatat löytää jotakin joka yhdistää heitä asenteen lisäksi. (Mahdollisesti jotain tekemistä lihasten kanssa).

Ja mistä sitten en pidä? En tykkää tankata. Suurimmaksi osaksi siksi, koska haluan päästä nopeasti paikasta a paikkaan b ja en tykkää lisäpysähdyksistä. Kaupassa käynti matkan varrella on aivan yhtä tuskaista. En voi sietää hämähäkkejä. Olen allerginen kissoille ja hevosille (ja vähän koirille, vaikka meillä ihana sellainen onkin<3). Olen myös allerginen joillekin puille ja heinille ja olenkin pienessä nuhassa lähes ympäri vuoden. Kesäisin ehkä eri tavalla kuin talvella, mutta sen tiedän, että niistän koko ajan. 

Even though I'm a bit allergic to dogs, we have this cutie at home <3

En myöskään tykkää siivota. Tähän listaan kuuluu kaikki imuroinnista, tiskauksen kautta pyykinpesuun. Voitte ehkä kuvitella miltä huoneeni yleensä näyttää kaikkien paperi- ja vaatekasojen alla tai keittiö sen jälkeen kun olen kokannut koko viikon ruoat (sorry, Äiti).

Tulevaisuudessa haluaisin olla fysiikkavalmentaja. Lajilla ei ole niin väliä, mutta pidän kaikkea ihmiskehoon liittyvää todella mielenkiintoisena. Myös fysioterapia ja hieroja ammatteina kiinnostavat. Matkalla kohti unelmatyöpaikkaa, keskityn omaan uraani urheilijana ja sulkapalloilijana. 

#aboutme #longtext #morecoming #futurewaiting 
_____________________________________________________________________________

In English!

I already had a small panic when I started to think what I should start this blog with. Gladly I have a super-blogger friend who helped me and suggested to write about myself. Below, you can find some details about me in really random order.

What do I like? Well, I like badminton, training and sports in total. I love my profession as a personal trainer. I love to get people move and enjoy their exercise. I like to give personal training session though also classes for bigger groups. I also love the feeling when I coach motivated badminton players but I could let other coaches to take care about the hobby players… 
 

(c) Joonas Puhakka (J.P. Photography)

In my own training I prefer hard exercises. The euphoric feeling after trainings is just something I hope everybody could feel at least once. My favorite trainings on the court are footwork and long defence multi. (Outside the court it’s absolutely gym.) Now somebody thinks how it is possible to enjoy doing footwork but that is something that I need to develop in my game. Unfortunately my body it is not thinking the same way about hard physical training, so this summer I will focus on building my condition from the start. 
  
I love eating… in almost any form. I love discovering new restaurants and café’s. I like to cook myself, though I’m usually pretty lazy with it.  I’m searching new recipes all the time but mostly I’m using the same old ones. My favorite meal is probably breakfast but only if I have long morning and time to prepare it. Let’s not forget the coffee. The mornings when I’m training I eat almost eyes closed and then get out from the door (if I look really tired I recommend not to speak to me).
 

That is so me. (Thank you Google for this pic)

I love to listen others to talk. I used to be very shy and quiet so I had to really learn how to open my mouth. That’s why I prefer listening. On the other hand I love good and old fashion conversations with someone who is on the same level with me. The most of all, I love listen someone who is really keen on something and talks about it with spark and enthusiasm in their eyes.
  
In my playlist you can find music from very different kind of artists. My absolute favorite genre is EDM but it depends about the feeling what I’m really listening. Now on top of my playlist is Finnish music that I can sing along.

I listen quite a lot of music but what I do even more, is watching TV. I watch a lot of series telling about crimes and hospitals. Grey’s anatomy, House, CSI, Criminal minds, Mentalist, NCIS… just to mention few. If I don’t have anything else than trainings during the day, I might watch series for several hours. Maybe I could use that time for something smarter also… 

My role models and idols from the sport world are for some reason mostly ladies… I don’t really know the reason is for this. Right now I can mention three of them who really get me motivated with their attitude. Hanna-Maria Seppälä (swimming), Oona Kivelä (pole dancing) and Riikka Lehtonen (beach volley). If you google them, you might see what connects them along with attitude. (It has something to do with muscles). 

And what I don’t like? I don’t like filling the tank of my car. Mostly because I would just like to get fast home (even filling the tank takes maximum 5 minutes…). I don’t like spiders – at all. I’m allergic to cats, horses and bunnies, a bit also to dogs, even though we have one. I’m also allergic to some trees and grass and stuff so summer time I might have small flu all the time. 

I don’t like cleaning in any form (vacuuming, dishes…). You can try to imagine how my room usually looks or how happy my mom is after I have been cooking foods for the whole week. (Sorry mom).  

In the future I’m dreaming about to be a physical coach. Everything doing with human body and how it works is really interesting. In the meanwhile I want to focus on my own career as an athlete and badminton player.

#aboutme #longtext #morecoming #futurewaiting