Summer !

Hei,

mitä kuuluu?

Aloitetaan vähän kökömmästä aiheesta. 

Yhtenä päivänä, ihan yhtäkkiä, asetin itselleni tavoitteen: minusta tulee jonain päivänä aivan törkeän hyvä fysioterapeutti. Ajatus vain lensi päähäni. Niin selkeänä, että itsekin yllätyin. Mikään tavoite ei ole ikinä tuntunut näin oikealta. Ja sitten sitä minä halusin. Tai haluan edelleen.

Ajatus fysioterapeutiksi opiskelusta on pyörinyt päässä jo pidemmän aikaa. Liikuntaneuvojaopiskelujen jälkeen oli selkeää, että en mihinkään kouluun ihan heti hae. No sitä kesti reilu vuosi, sen jälkeen hain syksyllä fysioterapeutiksi ja tänä keväänä uudestaan. Ainahan sitä hakea voi, mutta ei mulla hirveästi mahdollisuuksia ole, kun en edes pääsykokeisiin pääse. Aivan järkyttävä pettymys! Siis todella.

Mietin jo aikaisemmin keväällä, että haluanko todella mennä kouluun. Lopputulos oli, että todennäköisesti en, mutta pääsykokeita olisi kiva testata. En lukenut mitenkään todella paljon kevään uutuuteen, esivalintakokeeseen, mutta luinpa kumminkin. Tulosten saamisen jälkeen kirosin yrittämisen ja unelmoimisen viimeiseen maanrakoon. "Ihan kun mä sitä matikkaa harjottelisin laskemaan ensi vuonnakaan", taisin sanoa. (Matikka-osuus ei tainnut mennä ihan putkeen, kun niitä oikeita vastauksia kattelin.) 

Silti, jonain päivänä, musta tulee se törkeän hyvä fysioterapeutti. On se sitten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Siihen mennessä olen toivottavasti tajunnut kääntää jo muita kortteja pääsykokeisiin päästäkseni. Ehkä ne hierojan paperit odottavat sittenkin vielä, tai avoin AMK. 

Itseäni (kerrankin) kehuakseni, en lannistunut liikaa, vaan jatkan edelleen anatomian pänttäämistä omatoimisesti kirjastossa muiden pääsykokeisiin lukijoiden kanssa. Lisäksi, kerrankin tein oikean valinnan, kun varasin lennot Liettuan kisaan mahdolliselle pääsykoepäivälle. Vähänkö potuttaisi, jos kisa olisi jäänyt välistä pääsykokeiden takia, johon en edes päässyt! 

Basic reading situation. 

Jatketaan positiivisemmalla asenteella.

Voiko ostaminen tehdä onnelliseksi? En tiedä, mutta ainakin se piristää. Varsinkin jos siihen ei kulu omaa rahaa. 

En oikeastaan tykkää shoppailla, varsinkaan jos jotain tarvitsee. Saatan kuitenkin välillä innostua ja "vähän pyöriä" siellä sun täällä. No tätä virhettä ei pitäisi koskaan tehdä, jos ei ole säännöllisiä tuloja ja on valinnut pelata sulkapalloa ympäriinsä. Sen kerran kun vähän pyörii, silmät tarkkailevat kaikkia kivoja uutuuksia. Sitten pyörinnän jälkeen aivot alkavat pohtia tarkemmin mitä sitä tulikaan nähtyä. Siellä ne ajatukset sitten muhivat ja kohta huomaan olevani täysin vakuuttunut, että tarvitsen juuri sellaisen uuden paidan, jonka kaupassa näin. Olisi kivaa tyyliä. Mitä tyyliä? Ei mulla ole tyyliä! Vai kuinka moni on nähnyt mut "sivareissa" a.k.a "siviilivaatteissa", vaikkapa farkuissa. Mä olen verkkarikansaa. Käytän siis sivareita ehkä kerran kahdessa viikossa. Siis normaalit rintsikat?! Ihan lemppari shoppailukohde, milloin vaan käyttäisin.

No sitten ne kaikki ostokset, jotka mua on piristäneet. 

1. Muumi -kesämuki (Stockan lahjakortti) 
2. Virpi Mikkonen - Kiitos hyvää pikaruokaa -kirja (myös Stockan lahjakortilla!)
3. Uusi shakeri! Tai kaksi. Hups. Kun oli halpa! Ja hieno... ja vanha on... vanha. Voitettu jostain kisasta monta vuotta taaksepäin. (Lue: ruma)
4. Matkustushousut... jotka löytyivät täysin heräteostos -periaatteella. Huoh. Ja tämäkin ajatus oli kypsytetty mielessä jo pidemmän aikaa...

Kun tulin kotiin Kiitos hyvää pikaruokaa -kirjan kanssa, olin onnesta soikeana! Olin jo junamatkalla maistellut kirjan sivuja (melkein vain haukkasin) ja kotona jatkoin ja haaveilin jo tulevista aterioista. Kirjasta löytyi muun muassa 3 raaka-aineen suklaakakkuohje, jota tein Vappubrunssille. Ja kaikki meni!

First of may brunch !

For some weird reason I like this pic.

Ja mitä muuta positiivista?

• koska tulee kesä ! ja kesälämpötilat, kropan jumitilat ovat ihan eri luokkaa. Vaikka aamulla sattuisi ja jumittaisi niin pirusti, kun saa vain lämpöä päälle niin venyy kuin kumiukko, eikä yhdet kireät pakarat haittaa paljon menoa.
• huomenna alkaa PK-leiri, johon pääsin mukaan valmentaja/sparrari -porukkaan. Tai jotain sellaista.
• ensi viikolla on nuorten voimaharjotteluseminaari Varalassa, jota olen odottanut koko kevään!
• kauden kaksi viimeistä kisaa odottavat vielä ja pääsen testaamaan kroppani palautumista kisareissuilla muutaman uuden testiliikkeen kanssa.
• Suomen kesä on muutenkin jotain ihan parasta. Vihreys, valoisuus ja lämpö ei tarvitse perusteluja.

#wuhuu #kesäfiilinki #lisäätreeniä #uuttatreeniä #tulevaisuusonnyt

For you my English speaking readers,

how are you?

I start with one not so nice topic.

The other day, I set myself a new goal: one day, I will become a damn good physiotherapist. The though just flew to my head. This is the first time I feel really really sure about something. This is it. 

Anyway, I tried to apply to school to study physiotherapy. Yesterday I got an email, that told that I didn't even qualified to the entrance examination. I am so disappointed. Really.

To praise myself a bit, I didn't get depressed too much. I still keep studying human anatomy by myself in library with others who are studying to entrance exams. Plus there was something good in this also. I had already booked a flight to Lithuanian International for the date that could have been an exam date.

 

On the left side - the traveling pants. Had to send mom a message to ask that if they are okay.

On the right side - we went to see Angry Birds -movie with Airi and we both got our "promotion birds"!

Okay, a bit more positive attitude next. 

Can buying bring happiness? Ugh, how that sounds bad, but at least it makes me somehow happier. (Especially if not shopping with my own money.)

I don't even like shopping. It makes me tired, on the wrong way, not like training way. Plus I don't have a regular job and I've decided to play badminton all over Europe. Not a good combo with shopping. What I would like to buy at the moment is "normal clothes", jeans etc. And how often I use these normal clothes? Maybe ones in two weeks. Haha, I'm so used to my comfy running pants style and I'm sort of lazy to change clothes all the time. So it's easier to just use sport clothes. But still I would like to shop something new. Which I also did.

THE items that have cheered me up lately:

1. New summer edition Moomin -mug (Bought with gift cards that I've won from a tournament.)
2. Cook book about easy and healthy fast food recipes (also bought with gift cards!) You can find some of the recipes, also in english here.
3. New shaker! Or two.. ups. But it was cheap! Plus my old one was really old and won from some tournament. (Read: ugly)
4. Travelling pants, which were result of "I just go around fast" shopping..

And all of this, the cook book was the best. I really recommend some of the recipes, they are so yummy! (I almost ate the pages from the book.)

And what else positive coming up soon:

• because it's almost summer ! all the pain and stiffness I have in the mornings is nothing after you just warm up a bit. Stiff gluteus maximus (also medius and minimus off course) doesn't bother almost at all anymore.
• tomorrow, I will go for Finnish junior national team camp, partly as a coach, partly as a sparring player.
• next week I'm going to strength training seminar, which I've been waiting for whole spring! So exciting!
• the last two tournaments of the season are close ahead and I get to test my ability for recovering from traveling.
• Finnish summer is the best! All green colors, sunshine and the whole weather is just perfect. 

 
#summerfeeling #summertraining #moretraining #newtraining 

Coffee and other drugs

Oletteko koskaan miettineet miksi lehmät eivät lennä? Entäs sitä kun sulkapallo ei lennä? Tai lähinnä ei lennä sinne mihin haluaisit, vaan leveäksi, pitkäksi tai verkkoon. 

No viime viikonlopun Women's Openissa fiilis oli hyvä. Kunnes tuli viimeinen finaali ja alla oli jo 3 tuplaa ja 2 singeliä. Heti ensimmäisessä erässä alkoi tuntua siltä, ettei jalka enää liiku, mutta voitin sen tottuneesti kovilla lyönneillä. Seuraavat kaksi erää olivatkin nolot 6 ja 9. Täysi hyytyminen, enkä saanut edes syötönpalautusta yli!

Mietin peliä jälkikäteen, videota en ole uskaltanut vieläkään katsoa, mutta lopputuloksena oli se, etten taistellut mielellä tarpeeksi hyytymistä vastaan. Annoin hyytymiselle vallan. Tästä tulistuneena aloin miettiä seuraavan viikonlopun PuiU:n eliittiä. En katsonut arpaa enkä vastustajia, mutta päätin että voitan. Siis sanoin vain, että minähän muuten voitan. 

Ja uskokaa vain, minähän voitin. Pelillisesti - en ole edelleenkään tyytyväinen. Lauantain peli oli haparoivaa ja epävarmaa ja yksipuolista. Sitten pohdin sitäkin ja totesin, että ei sitä matalampaa kattoa tarvitse varoa ja kyllä siellä verkollakin on tilaa, varsinkin jos muistaa itse nostaa mailan lattiasta. Sunnuntaina paransin huimasti ja pelikin oli rennompaa. Hyytyminen esiintyi lähinnä tyhminä ratkaisuina ja pienellä kompuroinnilla, mutta tällä kertaa voitto oli tärkein. 

Kentällä hyytyminen ei ole mitenkään mukava tunne. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi huono kunto, mielestäni ei nimittäin ole. Olen tällä viikolla saanut parhaimmat tehot irti niistä treeneistä, missä syke nousi hieman enemmän. Myös viikonlopun peleissä sujui paremmin, kun sai pari kunnon rallia alle. Tänä viikonloppuna käytin hyytymisaseena äklömakeaa palautushuomaa, jossa oli reippaasti proteiinia ja hieman reippaammin hiilihydraattia (täysin sokeria). Ainakin onnistuin huijaamaan päätäni jaksamaan vielä pidemmälle kuin viimeksi, joku siis toimi.

PuiU:n karkeloissa oli mukana myös MarTekMan proshop, jolta löytyy myös FZ Forzan tuotteita. MarTekManin pöydältä sain mukaani Zym- elektrolyyttijuomaa, kun juteltiin hyytymisongelmista. Seuraavissa treeneissä kokeilen siis tätä: 

Jenkkilästä kotoisin olevasta Zymistä löytyy turboannos C-, B5- (=pantoteenihappo), B6-, B12-, vitamiineja, kalsiumia, magnesiumia, sodiumia ja kaliumia. Huhhu, ensituntumalta tämän juoman etuna on se, että sokeria ei löydy ollenkaan ja pieni purkki kulkee helposti mukana reissussa. 

No sitten se, mitä olin odottanut koko viikonlopun. Helsinki Coffee Festival! 

Oli kaffetta joka laatuun ja makuun. Oli hifistelykaffeja ja perinteisiä kaffeja, niin paljon kaffeja että lopuksi ei voinut kaffea edes kuvitella! Mukaan tarttui myös maidonvaahdotin ja pari kahvipussia, paikalla nautittiin muun muassa espanjalaisia churroja, maisteltiin Fazerin uutuussuklaita (NAM) ja Robert's Coffeen taivaallisia gelatoja (SUPER NAM!). Siskoni tokaisi, ettei taida uni tulla seuraavana iltana. Kiitos pelien ja melatoniinin - minulle tulee varmasti. Milloin olen hurahtanut näin paljon kahviin? Ei niinkään se kofeiini (se vaikuttaa minuun loppujen lopuksi melko vähän), mutta se maku! Ei paljoa huoltsikkakaffe maistu enää...

"You took picture from lemons in a basket?"
Yes I did.

Niin, ja miksi lehmät eivät lennä? En tiedä vieläkään, kerro sä?

#endorfiinihumala #gozym #coffee #kahvitärinä #onni

It was raining hails... I ate them.

I don't think she would be happy to see this pic here,
but let's not tell her that.
<3

In English - short story

I've been thinking lately why cows don't fly. And also, why shuttles don't fly how you would like them to fly? Mistakes, mistakes, mistakes... and few mistake more. 

Last weekend I had small tournament in Finland. It didn't go quite as expected, I lost my singles in the final and was totally exhausted. I had 3 doubles and 2 singles already before, but still it should not happen like that. Already in the first set, I felt tired but I won it with my strong strokes. Next two sets I lost 6 and 9! How embarrassing is that?! I couldn't even get opponent's service over the net.  

Well, I thought about that game afterwards with result that I couldn't fight enough against tiredness. I was a bit angry and somehow decided (without even watching the draw or anything) that I will win next weekend's tournament.

AND I WON! It wasn't any super good game from me but it was enough. Best part was that I could keep my head together beside my insecure feeling in the first match.  

After matches I had planned nice Sunday afternoon date with my sister. We went to see Helsinki Coffee Festival that really was a super happening! A lot of different coffee with more traditional and more fascinating ones. So much coffee that don't need to think coffee for a while. We tasted also Spanish churros, new flavors from the best Finnish chocolate brand and some super good gelato ice creams. So delicious! My sister said that might be hard to get sleep next evening but thanks to matches and melatonin, I will sleep for sure.

And why cows don't fly? I still don't know, do you?

#winningendorfin #coffee #caffeineoverdoze #happiness #super 

Berlin, Berlin!

Heipähei! 

Tänä vuonna päätin viettää pääsiäispyhät Berliinissä, Saksassa. Yleensä matkustamiseen liittyy aina sulkapallo, joko kisan tai leirityksen muodossa. Tällä kertaa reissun sisältönä oli hyvä ystävä, chillailua, tauko arjesta ja kunnon turisteilusta. Siihen bonuksena lepoa yliväsyneelle kropalle ja päälle. Pari viikkoa sitten tuli kirjoitettua epämukavuusalueesta, tämä reissu meni osittain samaan kastiin. 

Voin kertoa, että onnistui kyllä. Hippasen sekavalla mielellä edelleen, menee taas aikaa sulatella tätä uutta tunnetta. En ole oikein sisäistänyt vielä edellisten päivien mahtavaa tunnetta. Jalat on kyllä vähän kipeät hyvästä kävelymäärästä, mutta se fiilis joka nyt on, on erittäin vaikea kirjoittaa sanoiksi. 

En ollut ennen ostanut lentoa lomalle. Kaikki lomat on tullut vietettyä Suomessa, välillä mökillä, välillä kavereilla bunkkaillen pari päivää, välillä kotona. Alan pikku hiljaa myös ymmärtää ihmisiä, jotka tykkäävät matkustaa ja viettävät lomansa jossain muualla kuin kotona. Kyllähän siinä pää lepää aivan eri tavalla. En silti edelleenkään ole matkustusfani, mutta kyllä tämä käsitystäni muutti parempaan suuntaan! Parasta on, etten oikeasti miettinyt sulkapalloa, töitä, rahaa... mitään, mitä olen stressannut aivan liikaa lähiaikoina. Vaikka osa stressistä tulee nopeasti takaisin, osa lentää varmasti taivaan tuuliin.

Pidemmittä puheitta, voitte lukea loput kuvista.  

Hello hello!

This year I decided to spend my Easter in Berlin, Germany. Normally every time I travel, it includes badminton somehow. Usually it's a tournament, sometimes camp etc. This time Berlin was about a friend, chill out, break from weekly routines, being a stupid tourist and to give my overly tired body and mind some rest. Few week ago I wrote about discomfort zone. This vacation goes partly on that same area.

I can tell you, that this really worked. At the moment my body is a bit tired from all that walking we did but the feeling I have is something that's really hard to even describe. 

This was my first holiday spent like this. Being a tourist and anyway so that I'm away from Finland. Now I'm starting to understand what people see in traveling or spending their vacation in somewhere else. The best part is that I really didn't think about things that I need to do when my vacation is over. I didn't think about badminton, work, money... anything I've been stressing about so much lately. Even some of the stress is coming back straight away, some is also going to fly far away. 

With this speech, you can read the rest from photos.

Helsinki mainittu! Helsinki mentioned!

The Berlin wall

 

The holocaust memorial

 

One awesome waffle place!

 

The Brandenburg gate, even the rain didn't matter

Ja vähän katteltiin autoja / Girls and cars (Y)

Katedraali / Berliner Dom

Last night with super delicious greek food!

#rain #sun #food #friend #perfect #holiday #happygirl #stupidtourist #andbacktobusiness

Beginning of discomfort zone

Tätä en ehkä olisi ihan nopsasti uskonut, mutta se, etten pelannut tänä vuonna SM-kisoja on avannut silmäni täysin uudelleen. Jouduin aloittamaan alusta. Oikeastaan siitä missä olen nyt ja mikä juuri nyt on tilanne. No tilanne oli huono. 

Urheilussa puhutaan usein mukavuusalueen ylittämisestä. Että pitää mennä sinne, missä tuntuu vähän ikävältä, epämukavuusalueelle. Usein tämä epämukavuusalue mielletään sinne, missä piiputat täysillä juoksutreenin lopuksi tai pitkän multin jälkeen. Jonnekin sinne, missä keho voi fyysisesti pahoin, koska olet vetänyt niin kovan treenin. Olen pitkään luullut oman epämukavuusalueeni olevan myös täällä, siellä missä sen huhutaan olevan, kovatehoisessa harjoittelussa, joka saa aikaan oksennusrefleksin. Oikeastaan, tämä treeni on minulle se mukavuusalue. Rakastan sitä tunnetta, kun saan kropastani kaiken irti ja pääsen vetämään täysillä! 

Olen siis kulkenut jossain määrin laput silmillä ja siellä epävuusalueella missä moni muukin. En ole kuunnellut kroppaani, enkä mieltäni, vaan haahuillut siellä täällä toivoen parasta. Rehellisesti myönnettynä, olen luullut tekeväni parhaani. Kunnes löysin epämukavuusalueeni - matalatehoisen harjoittelun.

Kesän kalenterissa 75minuutin lenkki. Kisakaudella yksi lajitreeni ja toinen 45-60min palauttava pyöräily + aktviinen liikkuvuus. Aktiivinen alkulämmittely ennen jokaista treeniä, samalla kaavalla, liikkeitä toki hieman vaihdellen. Aivan järkyttävän tylsää! Ajatusta on vaikea pitää pelissä, kun painelen eteenpäin lenkkipolulla, enkä jaksa keskittyä pitkää aikaa omiin ajatuksiin (selkeä kehittymisen paikka myös), saati sitten musiikin kuunteluun. Alkulämmittely maistuu puulta, kun samoja asioita toistaa päivästä toiseen, parhaimmillaan kolme kertaa päivässä.

Ja mikä on se mikä kehittää? Epämukavuusalue. Voi miten helppoa on ollutkaan kulkea kovasta treenistä toiseen ja suorittaa niitä siinä muiden treenareiden kanssa. Voi miten helppoa on mennä ohjattuun treeniin, aivottomasti ajattelematta, mitä minä siitä saan ja mihin keskittyä. Ja sitten tulee STOP. Ihmettelen miksi kroppani käyttäytyy näin. Miksi en muka kehity niin kun muut. Miksi kova treeni ei kehitä, sitähän sen pitäisi tehdä? Koska epämukavuusalueeni ei edellenkään ollut kovassa harjoittelussa, vaan kevyessä. 

Ja mitä muuta olen oppinut? Olen löytänyt arvoni ja tarpeeni. Olen oppinut asettamaan tavoitteita. Olen asettanut tavoitteen itselleni ja sulkapallouralleni. Olen oppinut mitä on olla itsekäs ja sen, että loppupeleissä teen valintani itse. Olen oppinut mitä uhrauksia minun on tehtävä, jos haluan saavuttaa tavoitteeni. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Olen oppinut astumaan ulos laatikosta ja näkemään, mitä sen ulkopuolelta löytyy.

Ja silti, olen alussa. Opin joka päivä lisää. Haluan oppia lisää! Joka päivä teen valintoja, toiset niistä ovat huonompia, toiset onnistuineita. Toisten mielestä minulle jokin tärkeä valinta saattaa tuntua mitättömältä, mutta olen oppinut että sillä ei ole väliä, se on minun valintani. Taistelen joka päivä pieniä houkutuksia vastaan. Eniten mielihyvää saan siitä, kun onnistun tekemään valinnan, houkutuksesta huolimatta, tavoitteeni osoittamaan suuntaan.

Haluan onnistua. Haluan voittaa. Kaikista eniten haluan voittaa itseni. Haluan olla paras sulkapalloilija, jota minä voin olla. Niin kauan kun kehityn, löydän. Niin kauan kun opin, saan. En pelkää epäonnistua, koska niin tekevä sulkee monta ovea. En pelkää myöskään häviötä, tiedostan kyllä sen mahdollisuuden, mutta en pidä sitä todennäköisenä. 

Mikä tässä on parasta? Se tunne, että olen vapaa. Vapaa tekemään asioita omasta näkökulmastani. Uhraamaan jotakin saavuttaakseni jotain muuta. Minun polkuni on minun polkuni. Tiimissäni on aina tilaa, mutta tiimiini pääsy vaatii ymmärrystä. Jos et ymmärrä, se on moimoi. 

My friends keep reminding me that I live in the middle of nowhere
(even I still live pretty close to Helsinki city).
Agreed - but in the middle of nowhere is there where I can think clear. 

I wouldn't believed this right away, but what happened with nationals this year (when I coulnd't play) has opened my eyes in totally new direction. I had to start again. Actually from there where I'm at the moment and what's the situation now. And the situation was bad.

In sports it's very usual to talk about the comfort zone. The place you have to step outside to develop. The stage where everything feels a bit uncomfortable, discomfort zone. Usually, when people are talking about this 'outside the comfort zone' matter, it's there where you feel physically tired after a super hard training session. Somewhere where you feel like you want to throw up because you feel physically so bad. For a long time, I have thought that my discomfort zone is also there, in physically hard training. Actually, this part is in my comfort zone. I just love the feeling that I get after fully exhausting training! 

So partly, I've been going forward with my eyes closed and in that discomfort zone, where many of others feel unpleasant. I haven't been listening to my body, or my mind, though wandered around and wished for the best. Honestly, I've been thinking that I'm doing my best every day. Until I found my discomfort zone - lower stage training.

Meaning for example 75 minutes slow running during summer training. 45-60 minutes long cycling + active mobility training. Active warm up before every single training, with same pattern, but of course, sometimes changing movements. So damn boring. It's so hard for me to keep my focus together while running, only listening my own thoughts or even trying to listen music. Warm up is boring, when you do the same stuff daily, and even three times a day.

And what is the thing that develops? Stepping out from your comfort zone. Oh, how easy it has been going from training to another and perform it with other players. Oh, how easy it has been to go to ready training, without thinking what do I get from this and what should I focus on. And then comes the STOP. I'm wondering why is my body acting like this. Why I'm not devoloping like others. Why hard training is not making me better, it should, right? Because my discomfort zone is not the hard training, it's the lighter one.

And what else have I learned? I have found my values and needs. I have learned to set goals. I have set a goal for myself and for my badminton career. I have learned what it is to be selfish ja that in the end I make my own choices. I have learned what sacrifices I need to make to reach my goals. I have learned to listen myself and to think things from new perspective. I have learned to step outside the box and to see what's outside of it.

And still, I'm in the beginning. I learn more every day. I want to learn more! Every day I make choices, some worse than others. Some choices might feel minor from some one elses opinion, but I've learned that it doesn't matter. It's my choice. Every day, I fight against small temptations. The most pleasure I get when I manage to make my choices, despite temptations, towards my goals.
 
I want to succeed. I want to win. Most of all, I want to win myself. I want to be the best badminton player I can be. As far as I develop, I find. As far as I learn, I get. I'm not scared to fail, because the one who does, closes many doors. I'm not scared to loose, I'm aware of that, but I don't see it likely.

What is the best part of this? The feeling that I'm free. Free to fo things from my point of view. Sacrifice something to get something else. My path is my path. There is always space in my team but to get in to my team requiers understanding. If you don't understand, it's bye bye. 

SM -tappio / National defeat

Ja tämä tappio iski jo tiistaina, kun aamulla heräsin ja tunsin ettei kaikki ole ihan ok. Maanantain treenit menivät vielä erittäin hyvin ja pitkästä aikaa (ja pitkän tuntuisesta Ranskan reissusta huolimatta) fiilis kentällä oli energinen ja innostunut. Käytinkin sitten seuraavat kolme päivää sängynpohjalla, lukuunottomatta paria valmennuskeikkaa, jotka vedin erittäin kevyesti laidalla istuen. Yrityksen puutteesta en voi myöskään itseäni syyttää, sen verran tuli vedettyä inkivääri-hunaja -teetä, sitruunaa ja iso kasa vitamiineja höystettynä buranalla. 

Silti haluaisin syyttää kaikkea. Ranskan epäonnistunutta reissua, maanantain treenejä ja kävelylenkkejä, yhtä ylimääräistä kauppareissua... enkä sittenkään voi syyttää näistä mitään. Flunssa on ja flunssa pysyy, minun tapauksessani todennäköisesti jossain määrin koko ensi viikon. 

Vaikka tein päätöksen vasta tänään, kisapäivänä, olen silti jotenkin ylpeä itsestäni. Menin aamulla salille, tavoitteena tehdä kunnon lämmittely ennen iltapäivän peliä. Siinä polkiessani kuntopyörää, kyyneleet alkoivat valua silmistä. Tiesin, että minun ei pitäisi pelata, olo ei ollut hyvä. 10 minuutin polkemisen jälkeen siirryin vielä jatkamaan lämmittelyä, mutta liikkuvuuden ja X-hyppyjen jälkeen kehoni huusi minua lopettamaan. Tärisin jo pelkästä vihasta ja surusta ja päätin, että tämä oli tässä. Seuraavat 30 minuuttia käytin pukuhuoneessa itkien ja viestejä lähetellen, mutta nyt olo on jo sen verran rauhallinen, että tiedän tehneeni oikean päätöksen. 

Tässä sängyssä makoillessa ehtii ajatella melko paljon. Viimeiset kolme päivää olen ajatellut melko paljon. Olen pohtinut omia arvojani. Olen pohtinut kykyäni menestyä. Olen pohtinut tulevaisuutta. Olen unelmoinut. Olen kysynyt itseltäni, mikä sinulle on loppujen lopuksi tärkeintä? Teenkö tosiaan kaikkeni, jotta urheilu-urastani tulisi ihanteellinen? Elänkö niin kuin haluaisin elää? Olenko oikealla tiellä, oikeassa suunnassa? (Näitä ajatuksia on tarjoillut muun muassa Erik Bertrand Larssenin kirja Paras.)

Vastaukset ovat olleet vaihtelevia, ympäripyöreitä, mielestäni jopa hassuja ja yllättäviä. Nyt osaan kuitenkin kertoa, että suunta on oikea. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan oli jäädä pois SM-kisoista, sillä en ole kunnossa. Täytyy antaa kropan levätä, ettei saa aikaan mitään vakavampaa. Täytyy olla järkevä. Ja kärsivällinen. Ja unelmoida.

_______________________________

Shortly in English...

I was supposed to play Finnish nationals this weekend. Well, already on Tuesday morning, I felt like everything was not okay. I had got a flu. I was so disappointed but at the same time I wasn't ready to give up. The next three days I spend in bed (minus two coaching gigs which I took really easy) only resting and wondering. I can't blame myself for not trying, the mixture of ginger-honey tea, lemon, vitamins and ibuprofen was pretty strong.  

Everything else I would like to blame though. Disappointment is so big. I made the decision of withdrawn this morning when I went to gym, meaning to do some warm up for the match in the afternoon. I hadn't even cycled 10 minutes when tears started to run down on my cheeks. I knew that there was no point to play but still tried to continue warm up with flexibility and jumping jacks. My body was shouting me to quit and was shaking with anger and frustration. The next 30 minutes I spend in the locker room for crying and sending messages but already now I feel calmer so that I know I made the right decision. 

So now it's time to rest more and give my body the rest it needs. Now I have time to focus on mental side of the game and will have a lot more time to think by myself. I need to be smart. And patient. And dream just a bit more.

Uusi vuosi, samat kujeet - New year, same tricks

In English below!

Uusi vuosi, 2016, on startannut ja se ensimmäinen ulkomaanmatkakin on jo takana päin. Olin sopinut treenit fysiikkavalmentajani kanssa vuoden ensimmäiseksi päiväksi, joten vuosi alkoi erittäinkin hyvin. Pohdittiin yhdessä, miten saisin kehitettyä jalkatyötäni kentällä ja tehtiin hyviä kroppaa haastavia treenejä. Yhden lepopäivän jälkeen alkoikin ESB:n kolmipäiväinen leiri ja tiukat 6 lajitreeniä.

Maanantain jalkatyötreenin jälkeen oikean puolen selkä-pakara -akseli oli niin jumissa, suorastaan krampissa, ettei treenaamisesta tullut enää mitään. Jotenkin tsempatun tiistain jälkeen olikin sitten vuorossa vain palauttavat treenit ja hierontaa, kun kävelystäkään ei meinannut tulla mitään.

Before heading to France it was -25 in Finland.
Feeling like eskimo.

Vuoden ensimmäiset pelit tuli pelattua Pariisissa liigamatsin merkeissä. Tällä kertaa Cholet kohtasi Ezanville-ecouen joukkueen. Koko ottelun hävisimme tiukasti 5-3, ja se olisi voinut kääntyä myös toisin päin tiukkojen kolmieräisten matsien ansiosta. Itse pelasin singeliä ja mixtiä. Singeli ei lähtenyt oikein käyntiin ja hävisin junnuvuosilta tutulle vastustajalle aivan liian selkeästi. Ei nähty vapautunutta Riikkaa kentällä tälläkään kertaa. Mixtissä oli myös pientä hermostuneisuutta havaittavissa, mutta voitimme tiukasti kolmessa erässä. Vaikka tämäkin matsi olisi voinut kääntyä kummin päin vain, jotenkin minulla oli tunne, siitä että voitto on meidän.

Tästä päästäänkin sitten siihen, miltä peli maistuu tällä hetkellä. No ei maistu. Lähinnä tämä koskee singeliä, sillä tupla ja mixtikentällä jaksan kyllä taistella ja jopa nauttia pelaamisesta. Singelikentällä olen varovainen, passiivinen ja löysä, jonka lisäksi keskittyminen jalkojen liikkeeseen on erittäin vaikeaa. Lopputuloksena seisoskelen kentällä ihmetellen kun pallon viuhuvat ohi mailasta, joka oli lattiassa eikä valmiina ottamaan lyöntejä vastaan. Tämän viikon Estonian International -kisasta odotankin erityisesti tuplaa ja mixtiä.

No vielä Pariisin reissusta. Se oli tällä kertaa niinkin pikainen, että lähdin perjantaina ja pelasin lauantaina ja lensin takaisin sunnuntaina. Valitettavasti lentoni olivat ihanat vaihtojen kera, joten pääsin käymään myös pikaisesti Saksan maalla, Münchenissä ja Frankfurtissa. Vaikka kokonaismatka-aika oli vain reilut viisi tuntia molempiin suuntiin, tuntui siltä kun olisin matkustanut koko päivän.

Huge shopping mall, Aeroville, and really fast visit.

Kaksi matkapäivää ja yksi pelipäivä. Perjantaina ehdin juuri käväistä syömässä lähimmässä, jättimäisessä, kauppakeskuksessa, lauantaina katselin aamupäivän Sel8ännettä ja luin Jo Nesbøta, loppupäivän vietin hallilla. Hotellilla olin vasta myöhään illalla ruokailun jälkeen ja sunnuntaiaamuna olikin jo lähtö lentokentälle. Helsinki-Vantaalta tilasin Isi-taxilta kyydin suoraan salille, että saisin polkea matkustusmömmöt pois jaloistani ja illan päätteeksi ajattelin myös iskeä infrapunasaunaan hikoilemaan. Suorastaan Luxusta tämä matkustaminen!

Tammikuu tulee olemaan vielä kiireinen matkustelun kanssa ja heti helmikuun alussa siintävätkin nuo kauden päätavoitteen skabat, kun Suomen Mestaruudet ratkaistaan Vantaan Energia Areenalla. SM-kisojen jälkeen meinaan tehdä jotain, mitä en uskalla vielä kertoa ääneen, etten luista suunnitelmasta. Muutaman kuluneen kuukauden kohdalla olen nimittäin huomannut, että olen melko helposti manipuloitavissa muiden mielipiteillä. Mutta nyt kuuntelen Minua. Vaikka täytyy myöntää, että ajatus tähän tulevaan ratkaisuun ei myöskään ollut lähtöisin itsestäni.

SM- kisat lähestyvät ja pieni hermostunut mieleni pelaa sitä kisaa jo. Olenko tavoitteissani, joita asetin vajaa vuosi sitten? Olenko kunnossa? Valmis taistelemaan? Valmis voittamaan?

#findingfightingspirit #sitmennään #lisäätreeniä

Our car after 4 days no one has used it. SNOW!

____________________________

 

New year, 2016, has started and first badminton trip has also been made. For the first day of the year, I had planned trainings with my physical coach, so the new year started pretty well. We were speculating how to improve my footwork on court and after did some challenging ability trainings. One day of resting and then it was time for three days training camp hold by my Finnish club, ESB.

After Mondays footwork training whole right side of my back was so stiff that even walking was hard. Somehow I managed to do some training on Tuesday but on Wednesday it was time only for recovering training and massage.

First matches of the year were played in Paris with my French team Cholet in National 1. This time we faced Ezanville-ecouen but unfortunately lost tightly 5-3. There were many tight matches in three sets which we could have also won. Whole team fighted well, just couldn't do better this time. Like last time in France, I played singles and mixed doubles. Singles was as terrible as I assumed, couldn't relax and enjoy the game at all. Mixed double though was even fun, despite the hint of nervousness during the match. Somehow I had a feeling we are going to win that match even it was really tight.

Sometimes I'm thinking I might be a bit obsessed with my
breakfast habits... French breakfast is not so good for me :D

And from here we can jump to how I feel about playing at this moment. Not so good. This is mostly about singles, because on doubles and mixed doubles I feel more relaxed and easier to focus just on playing. On singles court I'm often too careful, passive and slacky like there would not be any power in my legs. What happens next is that I'm only watching shuttles flying next to the racket that I'm hanging towards the floor. Maybe because of these feelings on singles court, for this week in Estonian international I'm mostly waiting for doubles and mixed doubles.

Still some more thoughts about last weekend. This time the trip to Paris was so fast that I traveled there on Friday, played on Saturday and came back on Sunday. Even the travel time was only five and half hours each way it felt like I had been traveling the whole day. There was not much of extra time and on Saturday morning I used that time by watching movie and reading some super thrilling detective stories from Jo Nesbø. On Sunday when I finally got to Helsinki-Vantaa, I asked Dad-taxi to drive my straight to the gym that I could get rid of traveling feeling from my legs. Also spend some sweating timed in infrared sauna before finally heading home.

I was flying with only hand luggage and felt so embarrassed
because it was terribly over sized and too heavy...

January will still be pretty busy with traveling but after Finnish championships in beginning of February it should get easier. After championships I will do something that I'm not quite ready to tell yet, because the past months I've noticed that I'm really easy manipulated by others opinions. So now I'm trying to listen Myself. Even I have to admit that the idea to this change was not originally my own either.

Finnish Championships - the goal for this season. So am I ready? Have I managed to reach those goals I gave myself around year ago? In shape? Ready to fight? Ready to win? 

#findingfightingspirit #letsgo #moretraining