Twenty-five

Suomeksi alempana.

 
Did you know that my favorite style of shoes are high heels? 

I have tried to start writing so many times. And actually wrote pretty many texts but mostly without any point. 

For many years I have said that when I'm 25 I will be in the shape of my life. Current shape is not quite what I had in mind. At the moment I feel pretty lost. It's hard to get motivated to do anything. Every time I realize I haven't done something as good as I could, I feel so disappointed. But I've learned from this already. I've learned that I need time. And I need to write. I need simplicity, meaning that I can't do everything at the same time - even I thought I could. I need to make a choice.

It feels like I'm doing way too many things and can't to anything with 100%. One day it hit me and I'm really trying to make it more simple for me. I'm trying to focus more on me. 

When You feel good about Yourself, you can help others. It can be we.

The feeling of disappointment after failure... it's bad. I think everybody knows that. But then there are the ones who always get up. And start again. I want to be that person. So I set a new goal. 

The older you get the more you learn. The past week I've learned that it's okay to be sad as long as you need. But at some point, you need to start finding something positive. Focus on what you are able to do. Focus to the things that make you smile. At the moment my back is acing constantly even though I'm eating painkillers but 

I'm grateful that I'm this young and I have time to learn a lot more.
About everything.

ps. rain is your friend.

Tiesitkö, että mun lempikengät on korkkarit?

Olen monesti aloittanut kirjoittamisen. Tekstin loppuvaiheessa huomaan, että siinä ei ole päätä eikä häntää ja lauseet pomppivat aivan miten sattuu. Ja postauksenhan pitää siis olla hyvä. Täydellinen. Pitkä ja hyvät kuvat. Eikä mulla ole edes kuvia, unohdan ottaa niitä tai sitten lähinnä snäppäilen heti menemään.

Olen sanonut jo muutaman vuoden ajan (vähintään), että sinä vuonna kun täytän 25 olen elämäni parhaassa kunnossa. Nyt olen 25, mutta kunto ei ole ihan se mitä alunperin ajattelin. Olen melkoisen pihalla. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, etten tee asioita niin hyvin kuin pystyisin. Minulla on liikaa kaikkea. Suunnilleen siitä syystä on vaikea motivoitua yhtään mihinkään. Mutta olen oppinut tämän havainnon kautta jo paljon uutta. Olen oppinut, että tarvitsen aikaa. Minun on kirjoitettava, pelkkä ajattelu ei riitä. Tarvitsen yksinkertaisuutta, pitää keskittyä vain yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan - kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. On tehtävä valinta.

Teen paljon kaikenlaista, mutta en mitään 100%. On muuten turhauttavaa! Ja sitten tajusin taas jotain - minun on tehtävä arki helpommaksi juuri minulle. Keskityttävä enemmän Riikkaan.  

When You feel good about Yourself, you can help others. It can be we.

Se pettymyksen tunne epäonnistumisen jälkeen... on suuri. Luulen, että kaikki tietävät sen. Mutta sitten on he, jotka nousevat aina uudestaan ylös. Ja aloittavat alusta. Minä haluan olla se henkilö. Joten asetin uuden tavoitteen. 

The older you get the more you learn. Tällä viikolla olen oppinut ainakin sen, että on ok olla surullinen niin kauan kuin surettaa. Sitten on löydettävä jotain positiivista, johon tarttua ja jatkaa eteenpäin. Keskittyä siihen mitä voit tehdä. Mikä saa sinut hymyilemään? Siihen keskityt. 

Tällä hetkellä selkää särkee sellaisella tahdilla, että särkylääke on kaveri, mutta

onneksi olen vasta niin nuori, että minulla on aikaa oppia vielä paljon lisää.
Kaikesta.

ps. kiitos synttärionnitteluista. Niistä tulee aina niin kovin onnellinen olo <3
pps. sade on kaveri. Myös vesisade.

Something New

Olen yrittänyt opetella miten rentoudutaan. Tai lähinnä tarkastella tilanteita, joissa huomaan olevani rentoutunut. Olen päässyt siihen vaiheeseen että huomaan etten pysty rentoutumaan. Olen jatkuvasti valmiustilassa. Päässä pyörii joku tekemätön asia tai tuleva tapahtuma. Jopa kun tuijotan aivottomasti Netflixiä, päässä pyörivät muut asiat tai selaan samalla puhelimesta facebookia, instaa, twitteria ja tinderiä. Uutta ja vanhaa sekoituksena pitää hyvin liikkeessä.

Something new
"Hei, mitäs sieltä löytyi? Selvä, syötkö täällä vai otatko mukaan? Kiitti. Se olisi 5,60 kiitos. Kiitos, haluatko kuittia? Moimoi!"
Pullaa siellä täällä ja tuolla, kiireessä rikottuja kakkupalasia ja pari lentävää pullaa. Sama mantra asiakkaalta toiselle, välillä myös ruotsiksi tai englanniksi.

Osa-aikatyö kahvilatyöntekijänä on talaudellinen pelastus. Se on rankkaa, mutta myös palkitsevaa. Ei kovin haastavaa, mutta ajatus saa olla mukana. Parasta on tyytyväinen asiakas tai iloinen lapsi hyvältä maistuvan pullan jälkeen. Olo on hektinen, keskittyminen ei voi laskea. Muuten kuulen, mutta en kuuntele.

Something old
Hallin vihreät lattia ja seinät. Kova, kaikuva meteli ja kunnon meno. Alkulämmittely pyörimään ja keskittyminen treeniin. Aloitamme alkeista, kausi on vasta alussa. Opettelen tuntemaan uusia pelaajia. Ympäristö on tuttu ja turvallinen. Päässä pyörii uusia ideoita. Pitää pohtia mikä toimi viime kaudella, mikä ei. Miten saada viime kauden pelaajille myös jotain uutta, vaikka tehtäisiin samaa? Päässä pyörii, eikä ajatukset rauhoitu. Toisaalta olo on rauhallinen, koska tiedän mitä teen.

Something new 
Lauttasaari. Mun oma pieni koppi. Joka ei edes tunnu niin kovin pieneltä, kun välillä lainaa kämppiksen pöytää tai sohvaa. Oma aikataulut. Omat menot ja tulot. Hiljaisuus. Julkisiin kulkuneuvoihin uudelleen totuttautuminen. Seitsemän vuoden autoilun jälkeen huomaa, että sadeaamuna olisi mukavaa omistaa sadevaatteet. 

Something old
Tuttu metsä Espoossa. Lähtö toisesta kotitalosta, siitä vanhemmasta. Kaksi koiraa tuuppii ystävällisesti toisiaan fleksit pitkällä. Autojen äänet kuuluvat metsän toisella laidalla, mutta en silti kuule niitä. Katson keloutuvaa puuta, kaarna on pudonnut ylhäältä asti kauniiseen kaareen puun ympärille. Ohuen koivunkannon päällä kasvaa kauniin vaaleanvihreä sammal. Molemmat koirat päättävät hypätä mutaisen ojan yli, tai melkein yli. Kuuluu vain tassujen muikea maiskaus ja koirat jatkavat matkaa. Löydän lahokannon päältä aseteltuna 50 senttiä. Otan ne mukaan, siinä on miljoonan alku. Aurinko paistaa silmään, en halua laittaa aurinkolaseja silmille. Aurinko on parasta varsinkin sadepäivien jälkeen.

Something new
Pelaan edelleen liigaa Saksassa. Viime kaudella voitimme oman lohkomme ja nousimme Regionalligasta 2. Bundesliigaan. Paikka on sama, mutta välimatkat osittain pidempiä. Kaikki on isompaa ja hienompaa. On pelaajaprofiileita ja paikallisia uutislehtiä. Odotan innolla sitä, kun pääsen taas Saksaan. Ennen sitä, pitää jumpata selkä kuntoon.

Something old 
Ruskeasuon palloiluhalli. Se maanantaiaamu. Paras kaikista. Halli on sama, vanha tuttu. Tutut ihmiset, säännöt ja rutiinit. Olen minä, ei tarvitse esittää mitään. Väsyneenä aamuna saattaa olla hiljaisempaa, parempana naurattaa. Kaikki hyvin. Vähän aikaa kevyemmin, sen jälkeen mennään taas järkevämmin. Vai mitä minä?

-------

Entäs se rentoutuminen? Tulossa, mutta tämä aikatauluttamisen ja kalenterin addikti on myös tyytyväinen tähän.
  
ps. Terveisiä Espoon naapuriin ja kiitos kesäkurpitsasta ;) Toivottavasti luette tätä. 

Our bachelorette party team

Great amusement park day !

Time for an update

It's almost autumn and new season ahead! The reason I've been quiet here is all those thoughts and wonders I've been bouncing in my head for a while. (Half a year.) It's been both good and though spring. Well who wouldn't take some steps back sometimes. 

Let's see if I can put this blog back to life again. There is some new winds coming up on training politics, new goals have been planned, some new work stuff and moving to Helsinki in September. 

Time to learn something new again and enjoy, but before that here is some photos from spring and summer.

Happy silver medalists from Finnish nationals

Köln after last league match

Nuuksio national park hiking

Spring

Coaching fun

12 years of love

Exploring my new home island

Museum visit @Kiasma

Hämeenlinna visit

Summer wedding

Tall ship race, Turku

Summer wedding part 2

ps. I see that I've had more fun that I've noticed. It's starting to be more positive clouds in the sky =)

Puhetta urheilusta

Miksi urheilen? Mitä urheilijoista ja urheilusta ajatellaan? 

Sain ilokseni kutsun ylioppilasjuhliin näin syyskaudella. Juhlissa kävin hyvän keskustelun urheilusta ja urheilun ammattimaisuudesta. Olin positiivisesti yllättynyt, kun keskusteluseurani arvosti kovasti yritystäni kilpaurheilun parissa. Kun jonkun mielestä on kunnioitettavaa että haluaa kehittyä urheilijana, löytyy taas uudenlaista boostia epäilijän arkeen.

Vaikka Rion olympialaiset on jo lähes loppuun käsitelty aihe, minua jäi vaivaamaan se, miten urheilujoista ja heidän suorituksistaan puhutaan. Urheilijat tekevät töitä joka ikinen päivä, aamusta iltaan. Tähän työpäivään kuuluu parhaimmillaan harjoittelua, lepoa ja ruokaa, mutta se on suomalaisurheilussa harvinaista ja ammattiurheilijan unelmapäivä. Omat päiväni koostuvat tämän lisäksi valmennuksesta, muista liikunta-alan keikkatöistä, muiden treenien suunnittelusta aina omien treenien, matkojen ja aikataulun suunnitteluun. Minulla ei ole varaa olla kokopäiväinen urheilija ja vaikka olisi, en tiedä pystyisinkö siihen. Stressi ja paine taloudellisesta tilanteesta ovat jatkuvasti takaraivossa todella monella ammattilaiseksi pyrkivällä ja jopa ammattiurheilijalla ja jokainen selviytyy tilanteesta omalla tavallaan.

Uimavalmentaja Marko Malvela kirjoitti Valmentaja –lehden (4/2016) kolumnissaan urheilun erilaisista puhetavoista. Puhutaan muutoksesta, hankkeista, uskosta, (akateemisen) henkisen valmennuksen tärkeydestä, pullamössö nuorista ja valmentajien ammattitaidosta. Viimeisenä Malvela tuo esiin sen, mistä ei puhuta. Urheilijan puhe. ”Me muut olemme omineet urheilijan, joka on keskiössä.” Jep, kuka kuuntelee urheilijaa? Mikä taho kuuntelee oikeasti ja ottaa mielipiteitä huomioon päätöksissä?

Se raha, siitähän riittää puhetta. Olisiko kuitenkin olemassa asioita, joita voisi toteuttaa pienemmällä budjetilla, mutta tehokkaasta ja edistää näin Suomen huippu-urheilua? Muutosten ei tarvitse olla rahallisesti suuria investointeja ollakseen tehokkaita. Urheilijoilla on varmasti ehdotuksia ja ideoita, villejäkin, mutta rehellinen keskustelu voisi tuottaa paljon. Laadukkaita valmentajakoulutuksia järjestetään jatkuvasti, mutta moni laji muuttuu nopeasti, joten myös valmentajilta vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista pysyä lajin muutoksen mukana. Jo uusi näkökulma tarkastella vaihtoehtoja tuo paljon uutta. Kaiken tämän lisäksi tarvitaan rohkeutta muuttaa asioita ja kokeilla. Sitähän meiltä urheilijoiltakin vaaditaan päivittäin.

Toinen kolumni Valmentaja –lehdessä oli SAVAL:in (Suomen Ammattivalmentajat) puheenjohtajan Erkka Westerlundin kirjoittama. Muutama lause Westerlundin kolumnista ja oma mielipiteeni perään:  

”Rion kisojen menestys ja menestymättömyys ovat jälleen kerran osoittaneet, kuinka kova kansainvälinen kilpailu on!”

Nimenomaan! Ei sitä, miten hyviä tai huonoja suomalaiset urheilijat ovat omissa lajeissaan. 

”Emme pysty tällä hetkellä tarjoamaan urheilijoille tai urheilijoiden aluille sitä apua ja osaamista, jota kansainvälinen kilpailu edellyttää.”

Ja juuri tästä syystä moni kuulu myös monen muun tuen piiriin ja opiskelee tai käy töissä. Parhaassa tapauksessa molempia treenien lisäksi. Aikaisemmin jo mainitsemani valmentajien jatkuva lajin analysointi ja tutkiminen sekä monipuolinen kouluttautuminen ovat avainasemassa. 

”Voisimmeko - - laajentaa lähestymisnäkökulmaa koko huippu-urheiluun? - - Jos et menesty menetät lähes ihmisarvosi. – - Mikä on yhden kilpailun merkitys elämän kokonaisuudessa? Mitkä asiat ovat elämässämme tärkeimpiä? Emmekö voisi jo nähdä urheilua positiivisena mahdollisuutena?”

Viimeinen lause kiteyttää oman mielipiteeni ja osittain tavoitteeni melko pitkälle. Olen parin vuoden sisällä muokannut tavoitteitani niin, että mahdollisuuteni urheilla on suuri mahdollisuus, edes tasolla ei ole merkitystä, vaan sillä, että opin. Parasta on, kun oppii itse uutta ja sitä vielä korostaa se, kun pystyy opettamaan jollekin toiselle saman. Voittajafiilis!

Ylioppilasjuhlissa käymässäni keskustelussa parasta oli vielä se, että mainitsin omien tulosteni puutteesta. Se ei vaikuttanut keskusteluun juurikaan, eikä tuottanut normaalia "onko tossa järkeä /menisit töihin tai kouluun" -asennetta. Omasta näkökulmasta katseltuna tulosten puuttuminen ei estä minua tavoittelemasta unelmiani, vaan jatkan, koska tykkään siitä mitä teen ja minulla on siihen mahdollisuus. Niin kauan kun kehityn, jatkan. Ja jostain syystä, vaikka tulen kisasta toiseen kotiin leuka rinnassa, olen silti motivoituneempi harjoitteluun kun ehkä ikinä.

Vielä Erkka Westerlundin sanoin: 

”Matka – sitä se elämä on, ei määränpää, ja sitä on myös huippu-urheilu. Ei pidä keskittyä vain yhteen kahden viikon kisaan neljän vuoden välein, vaan nauttia jokaisesta päivästä kisojen välissä!”

 

#storiesabout #keepgoing #keepdreaming #keepdoing #keepgrowing #keeplearning #ENJOY

Joka toinen päivä - Every second day

Suomeksi alempana.

Hey! It's Sunday again. I'm wondering where on earth does the time fly. Last six weeks have been crazy busy and gone crazy fast. I have been in Germany every second week and I can say that it feels in my body.

During these six weeks I've been trying to improve my footwork and bring some deception to my strokes, especially from back court. At the moment, I feel that my game is struggling a lot and it's hard to find my self confidence. I'm slow and uncontrolled. Though yesterday, I managed twice in footwork + stroke I've been training. Have to be happy with that! 

So every second day I have the most greatest day ever. Or day without any bigger depression moments. And every second day my trainings suck, I have lack of motivation and I wouldn't like to do anything. I'm not happy with anything.

#silmäpussit !
Look at those eye bags from Friday... unbelievable.

Now I'm writing from a sofa in Hamburg. It's time to rest a bit, tomorrow we have really early 6.30 AM flight back home with Mika. Hamburg Horner TV was unbeatable this weekend. On Saturday we won Peine 5-3 and today Vechelde 8-0! In yesterdays match we lost our double but I won my singles. I was struggling with slow shuttles and lack of control. After the match I was really disappointed even I won. 

What I've learned by playing the league, is that I'm a lot of better in morning matches. Sunday I already felt better than Saturday and even I was still struggling with slow feet and starts, I was more stable. So much more to learn, but I'm ready for it. 

I wasn't supposed to come here next weekend but now the flight are already booked. Next week will be... well I don't even want to think about it but I'm going to be a badminton player, coach, personal trainer and swimming teacher at least. I've been trying to tell myself for a while now that the next week will be easier.  

We had our own photographer this weekend, Pernilla, who took some really nice shots=) Enjoy them!

#HamburgHornerTV #badminton #Finland #Germany #busylife #likeit #loveit  

 
Heippahei! Se on sunnuntai taas. Mihinhän ihmeeseen se aika lentää? Viimeiset kuusi viikkoa ovat olleet sellaista matkustelun, työn ja treenin riemua, että ei ole ehtinyt paljon hengähdellä. Olen ollut Saksassa joka toinen viikko ja voin kertoa, että se tuntuu kropassa. 

Treenien teemana on ollut jalkatyöhön uutta rytmiä ja viivytyksiä takakentän lyönteihin. Lopputuloksena se, että peli ja kontrolli tuntuvat olevan täysin hukassa. On erittäin vaikea löytää itseluottamusta, kun kentällä tuntee olevansa hidas ja kankea. Eilen onnistuin kuitenkin kerran jalkatyö + lyönti -yhdistelmässä, jota olen treenannut. Pitää olla tyytyväinen siihen!

Joka toinen päivä on super hyvä päivä, ainakin ilman mitään isompia masistelukohtauksia. Joka toinen päivä treenit ovat täysin pyllystä, motivaatio puuttu ja ei huvittaisi tehdä mitään muutakaan. En ole siis tyytyväinen mihinkään. Tähän päälle olen vielä kiukkuinen kotona ja mielummin istuisin hiljaa sohvalla. Varmasti helppoa seuraa, haha. 

Nyt kirjoittelen sohvalta Hampurista. Vähän aikaa hengähtää, aamulla Mikan kanssa 6.30 lento kohti kotia ja rauhassa (täysillä) uuteen viikkoon. Tänä viikonloppuna Hamburg Horner TV oli voittamaton! Lauantaina voitimme Peinen 5-3 ja tänään Vechelden 8-0! Eilen hävisimme tuplan, mutta voitin singelin. Olin ongelmissa hitaiden pallojen kanssa ja lyöntien kontrolloiminen oli vaikeaa. Kolmannessa erässä olin 6-13 tappiolla, vaihdettiin pallo nopeampaan ja yht'äkkiä tilanne oli 14-14. Hyvä tsemi siihen ja voitin. Matsin jälkeen olin pettynyt, vaikka voitin, tämän päivän voittojen jälkeen on ehkä vähän optimistisempi fiilis.

Liigaa pelatessa olen oppinut ainakin sen, että pelaan huomattavasti paremmin aamupeleissä. Sunnuntaina olo oli huomattavasti parempi kuin lauantaina ja vaikka olin välillä ongelmissa hitaiden jalkojen kanssa, olin vähän vakaampi. Aika paljon lisää opittavaa edessä.

Seuraavana viikonloppuna piti olla työn ja vapaa-ajan täyteinen viikonloppu, mutta toisin kävi. Lennot on bookattu ja lennän taas tänne Hampuriin pelaamaan pelin lauantaina. Ensi viikko tulee olemaan vaihteeksi melkoista härdelliä. Olen ainakin sulkapalloilija, valmentaja, personal trainer ja uimaopettaja... Mutta selittelen nyt samaa, mitä olen yrittänyt jo muutaman viikon, seuraava viikko on helpompi.

Ylempänä oli muutama kuva tämän viikon matseista. Kaikki on Pernillan ottamia. 

#HamburgHornerTV #badminton #Finland #Germany #busylife #likeit #loveit