Hooking and cooking 3: Maapähkinävoi - Peanut butter

English version between.

Hola hola ja sitä rataa!
Huomasin, että viimeaikaiset tekstini ovat olleet melko vakavaluontoisia. Johtuneeko sitten syksystä, kiireestä vai mistä, en tiedä, mutta ajattelinpa julkaista väliin vähän leppoisempaa tekstiä! Nimittäin se mikä pelastaa kaiken - RUOKA. 
Niin, ja sitä "vakavampaa tekstiä" tulossa taas myöhemmin tällä viikolla - stay tuned!

Hey hey!
I noticed that my texts have been pretty serious lately. I'm not sure if it's because autumn darkness, being busy or what, but now I desided to tell you about something slightly lighter. The thing that saves it all - FOOD.
And yea, more serious text coming later this week again - stay tuned!

________________________________

Se hetki kun mielesi tekee jotain hyvää. Kahvin kanssa, tyhjänä hetkenä, kirjoittaessa, lukiessa, kun väsyttää… ja sitten et anna itsellesi lupaa kajota keksipurkkiin tai pakastimen jäätelövalikoimaan. Sen sijaan jääkaapistasi löytyy jotakin taivaallista, joka liimaa kielen kitalakeen ja hampaat yhteen. Sen maku on täyteläinen ja mössö niin täyttävää, että sen jälkeen ei tee mieli mitään muuta. Maapähkinävoi.

Tässä yksinkertainen resepti hetkelliseen onneen:

Tarvitset:

Haluamasi määrän maapähkinöitä

Jonkunlaisen (tehokkaan) blenderin

Kauniin purkin valmiille tuotokselle

The moment when you want something good to eat. With coffee, when you don’t have anything to do, you write, you read, when you are tired… and yet you don’t give yourself the change to touch the cookie jar or the ice cream storage of your freezer. Instead, there is something heavenly in your fridge that sticks your tongue on your palate and your teeth’s together. The taste is so rich and this mash so filling that you don’t need anything else after. Peanut butter.

Here is simple recipe to short happiness:

You need:

As much as plain peanuts you want

Some kind of (powerful) blender

Pretty jar for your ready product

Tee näin:

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen

2. Paahda maapähkinöitä uunissa 15–20 minuuttia, riippuen haluamastasi paahto-asteesta ja uunisi tehosta.

3. Kuori maapähkinät (varo, ettet polta sormia!) ja heitä kuoritut pähkinät blenderiin. (Suosittelen kuorimista paremman lopputuloksen saavuttamiseksi, mutta jos todella laiskottaa, sen voi jättää myös välistä.)

4. Laita kone käyntiin ja tee voista juuri niin ”crunchya” tai ”smoothia” kuin itse tahdot. Töki tarvittaessa hieman lusikalla, jos terä pyörii tyhjää.

5. Purkita ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa.

Do like this:

1. Preheat the oven to 175 degrees Celsius

2. Roast the peanuts for 15-20 minutes, depending how dark you want your peanut butter to be and considering the power of your oven.

3. Peel the peanuts (watch out not to burn your fingers!) and throw the pealed peanuts in to the blender. (I recommend to peel the nuts to get better outcome but if you feel really lazy, you can skip this part)

4. Set the blender on and blend as crunchy or smooth peanut butter you want. You can help the blender a bit with spoon if needed.

5. Put your fresh peanut butter in to the jar and let it cool down. Store in the fridge.

Nauti suoraan purkista, riisikakkujen, hedelmien (erityisesti banaanin!), pannukakkujen tai puuron kanssa… vain taivas on rajana.

#maapähkinävoi #Riikkakokkaa #superkokki

Enjoy straight from the jar, with rice cakes, fruits (especially banana!), pancakes, oatmeal… only heaven is the limit.

#peanutbutter #Riikkaiscooking #superchef

#hookingandcooking

Hymy päivässä tekee elämästä helpompaa - One smile per day makes life easier

In English below

Hyvää maailmanlaajuista lihavuuspäivää! (Joka Hesarin mukaan on tänään, mutta Googlen mukaan huomenna) Ja Aleksis Kiven päivää myös... 

Tänään haluaisin kirjoittaa.... ilosta. 
Iloista.
Iloisista asioista.
Iloisista ihmisistä.
Sinusta.
Iloisista hetkistä.
Iloisista treeneistä.

Ensinnäkin, iloista on, että saan tehdä juuri sitä mitä haluan, pelata sulkapalloa. Tukiverkkoa löytyy kotoa ja lähipiiristä, seurasta ja vaikka mistä muualta. Tämä mahdollisuus ei toistu ja tiedostan sen. Hyvinkin iloista!

Vähän aikaa sitten, noin yhden viikon ajan, treenit olivat menneet aivan päin seiniä. Menin treeneihin, olin väsynyt jo valmiiksi, mutta meninpä silti. SUORITIN! Ja sama jatkui seuraavallakin viikolla. Treeneissä minulla ei ollut hauskaa. Menin treeneihin innoissani ja halusin sinne todellakin mennä, mutta en nauttinut. Treeni ei sujunut niin täydellisesti, kun olisin halunnut sen sujuvan. Eli ei sujunut siis ollenkaan. 

Yhdessäkään treenissä en hymyillyt. Ei hymyilyttänyt. Sitten oli kisat, eikä sielläkään hymyilyttänyt. Yhtäkkiä (kesken kisan) tajusin, että minulla ei ole kentällä hauskaa. Itse pelaaminen on vain kilpailusuorituksen läpisuorittamista ja olen pettynyt, jos en pysty toteuttamaan edellisellä viikolla treenaamaani aihetta. Olen pettynyt vaikka voittaisin.

"Miksi et hymyile kentällä, kun pelaat?
Saathan tehdä juuri sitä mitä haluat."
- eräs toinen

Miksi en sitten hymyile? Urheilijan Taivas + Helvetti -kirjasta levisi yhdessä vaiheessa myös sulkapalloilija Ville Långin kommentti: 
"En ole ikinä tykännyt treenaamisesta. Fitness-lehdissä lukee, että urheilusta tulee hyvä fiilis. Ei tuu. Ihan paska fiilis tulee. Selkä on kipee, jalat on kipeet, ei maistu ruoka." 
En ole saanut kyseistä kirjaa vielä käsiini, mutta otteita ja arvosteluja olen kyllä lukenut senkin edestä. 

Omalla kohdallani kommentti menisi suunnilleen näin: 
"Rakastan treenaamista, sitä kun oikein tuntee miten kehitys humisee verisuonia pitkin lihaksiin. Sitä onnen tunnetta, kun oppii jotain uutta! Kisatilanteessa, kun tämä kaikki pitäisi näyttää, todistaa, menen lukkoon, en nauti, suoritan. Sen jälkeen kroppa on kipeä, häviö ottaa päähän. Voittokin ottaa päähän, koska minulla ei ole kivaa. Kisattava on, jos haluaa menestyä. Kisapäivänä ei ole nälkä, mutta syön silti koko ajan, koska muuten loppuu energia. Illalla olo on loppuun palanut, nuutunut." 
Ehkä täysin päinvastoin kun Villen kommentti, mutta uskokaa pois, voin tuntea tuon saman Villen kokeman tunteen omasta näkökulmastani. Paskaa on.

Villen kommentti oli melko lailla juuri sitä, mitä huonona päivänä tuntee. Ja silti tekee, menee treeneihin (tai kisoihin) ja vähintäänkin suorittaa. Vaikka olo olisi karsea ja juminen niin ei treeniä välistä jätetä. Koska haluaa kehittyä. Ja pärjätä. 

Ilo piti olla päivän sana... Sinä päivänä, tässä menneinä lähiviikkoina, kun tajusin että minulla ei ole hauskaa... Pelästyin. 

Ja ihan muuten btw, en ole ainoa, jolla on ongelmia hymyillä kentällä.

Päätin, että hymyilen enemmän treeneissä. Otan tosissani, mutta en liian vakavasti. Huonoja treenejä tulee, niin se vain menee, mutta enemmän tulee niitä hyviä, ainakin jos muistaa hymyillä. Ehkä helpommin sanottu kun tehty, mutta yritän parhaani. 

Tänään hymyilin ainakin:
aamuhesarille + aamukahville
kävelylenkille Nuuksiossa
ystäville
vapaapäivälle
auringonpaisteelle
punaisille, syksyn värjäämille, puunlehdille

<3

#syksy #iloaelämään #hymyiletänäänkin 

Ja vielä vähän superia syksyisen kuuloista musaa teille!
Skylar Grey - Canonball feat X Ambassadors 

These ones I should see every morning
Framtiden börjar här - Future starts here

In English!

Happy world wide fatness day! At least this is what I read from this morning's newspaper. (It might also be tomorrow, because google says so.) Today is also Finnish litterature day and the day of Aleksis Kivi who was (and is) a famous and important finnish writer. 

Well, today I would like to write about happiness...
Happiness itself
Happy things
Happy trainings
Happy people
About you
Happy moments

First of all, I'm really happy that I can do what I want. Play badminton. I get support from home and friends, from my club and so many more other places. This possibility to play doesn't come again and I know it. 

Around one week time, my trainings were really bad. I went to trainings, I was already tired, but still went there. I performed. I didn't enjoy training. And the same went on and on. I was really excited to go to the trainings but when it wasn't perfect, I wasn't satisfied. 

I wasn't smiling in the trainings. I didn't feel so. Then I had a tournament but it wasn't fun either. Playing matches is only to pull it through. I'm not satisfied if I can't do the things that I've been training. I'm not satisfied even if I'm winning. 

"Why you don't smile when you play?
You can do exactly what you want."
- somebody else

So why I don't smile? There is one book written in Finnish where you can find also one chapter about another badminton palyer, Ville Lång. He says something like this:
"I have never liked training. It's written in Fitness magazines that you get good feeling when you train. No you don't. It feels totally shit. Your back hurts, legs hurt and you are not hungry."

For my point of view this would go about like this:
"I love trainings, the feeling when the effect of training flows straight in to your veins. The feeling when you learn something new. In tournament situation when I should prove my skills, I get locked, I just flow on and pull it through. After matches my body hurts and loosing pisses me off. Even after winning I'm annoyed, because I didn't have fun. But you have to play tournaments to succeed. On tournament days I'm not hungry but I eat all the time that I don't run out of energy. In the evening I'm finished. No power left." 
Might be totally opposite from Ville's comment but believe me, I know the feeling from my own point of view. Shit it is.  

Ville's comment is quite excatly what you feel on a bad day. And still you do, you go to trainings even it feels bad and every single place hurts. You go because you want to develop and succeed. 

Happiness was supposed to be the word of the day... The one day I realized that I don't have fun... I got scared. 

And by the way, I'm not the only one who has problem to enjoy playing.

I desided to smile more in the trainings. I do with good quality but not too serious. Everybody have bad trainings but most offthem are still okay if you remember to smile. Maybe easier said than done but I will try my best. 

Today I smiled at least about
morning paper and morning coffee
walk in the forest 
friends
the day off
sunshine
beautiful coloured trees

<3

#autumn #joytoyourlife #smilealsotoday #toofastwritten 

Some super autumn vibe music! Skylar Grey - Canonball feat. X Ambassadors

What have I been up to?

In English below

Kiirettä on pitänyt, positiivisella ja ei niin positiivisella tavalla. Voin kertoa, että väsymys on melko kova ja jouduin hakemaan vauhtia viikonloppuun myös Jorvista. Nyt toivottavasti helpottaa ja pitää muistaa laiskotellakin välillä.

Jenny braided my hair in Slovakia - so cool!

Eli mitä sitä on tullut tehtyä:

- vietin yhden yön Jyväskylässä. Syyskuun alussa kalenteriin osui vapaa viikonloppu ja lähdin juhlistamaan ystäväni syntymäpäivää. Yksi yö hotellissa, hyvää ruokaa ja höpöttelyä, onnistunut reissu! Bussimatkatkin sujuivat leppoisasti sulkapallon parissa. Viikonlopun tavoitteena oli ainoastaan rentoutua ja tavoite täyttyi kyllä! Lauantai-illan leffaeväinä meillä oli tomaatteja, porkkanaa ja kurkkua, joita sitten dippailtiin kermaviilikastikkeeseen. Nam!

- no treenattu on toki, vaihtelevalla menestyksellä. Välillä aivan täydellisesti ja seuravana päivänä täysin penkin alle. Huonot päivät laitetaan kuitenkin sivuun, paremmat on kuitenkin kivempi muistaa.

- olin ensimmäistä kertaa opettajan sijaisena. Tämä vahvisti tuntemustani siitä, että minusta ei koskaan tule opettajaa. Oli todella vaikea alkaa opettaa uskontoa tai kertolaskua aivan hatusta. Mutta selvisin ja kivaakin oli!

- juutuin lentokentälle... Oltiin tulossa Puolasta takaisin kotiin ja piti olla 50 minuutin vaihto Frankfurtissa. Ensimmäinen lento oli 35 minuuttia myöhässä, joten toiselle lennolle ehtiminen oli melko epätodennäiköistä. Päätimme kuitenkin yrittää ja juoksimme aivan järjetöntä vauhtia gatelta toiselle. Emme ehtineet. Yksi ylimääräinen yö Frankfurtissa, mutta Lufthansa hoiti homman täydellisesti. Kysyin hengästyneenä gatella, että mihin sitä nyt mennään. Mukava mies neuvoi meidät Service Deskille, sieltä saimme jo seuraavan aamun liput ja meal voucherit, jatkoimme matkaa lipputiskille, josta saimme hotellin. Sitten etuilimme bussijonossa, pääsimme hotellille syömään kunnolla, suihkun kautta unille ja aamulla hyvän aamupalan jälkeen uudella lennolla kotiin. Kyllä väsytti.

Glad I packed some new clothes with me
before we got stuck in Frankfurt.

Breakfast was great! So many juices and smoothies.

- vedin SulkisSäpinää ruotsiksi! Heti ensimmäisen ryhmän yksi oppilas kysyi, että "Är du svensk?" Enpä ole, täysin suomalainen, mutta täytyy myöntää että olin melko tyytyväinen selityksiini. Lokakuussa alkaa Sulkiskerho, joka on sitten myös kokonaan ruotsiksi. Siinähän sitä oppii, kun lapsilta kyselee.

- suunnittelin ja toteutin työhyvinvointipäivän yhdelle työporukalle. Ensin oli suunnistusta vihjeiden avulla ja päälle vähän mölkkyä ja Speden Spelien potkupalloa. Lisätehtävänä muun muassa käpylehmien suunnittelua, ja upeita taideteoksiakin tulikin! Kiva päivä ja ihanan aktiivisia ihmisiä=) onneksi oli apujoukkona Roope!

My helping hand!

Ja se Jorvin keikka... Taisi Riikalla tulla hieman liian monta juttua samanaikaisesti ja niskahartiaseutu on aivan liian tukossa. Pääsin nauttimaan Jorvin päivytyksen kovista penkeistä ja kokeilemaan oikein pään TT-kuvaakin. Mitään vakavaa ei löytynyt, mutta kyllä nyt olisi hyvä painaa vähän jarrua. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta parhaani teen. 

Ihanat ihmiset: muistakaa levätä ja huolehtia itsestänne. Sen lisäksi on oikein ihanaa, että jaksatte huolehtia teille tärkeistä ihmisistä, pienetkin teot merkitsevät. Kiitos kaikke te, jotka huolehditte minusta, se on todella tullut tarpeeseen!

#viikonloppu #chillisti #backtotrainingsoon !
 

At home after visiting hospital - thumbs up!

In english:

I've been really busy lately, on positive and not so positive way. I can tell you that I've been pretty tired and yesterday I had to visit hospital to check that everything is okay. Now I hope everything should get better and need to chill out more. 

So what have I been doing:

- I spent one night in city called Jyväskylä. I went to celebrate my friends' birthday and we spent one night in hotel. The meaning was to relax and that really worked. Our Saturday was about good food, changing thoughts watching movie and just hang around. Perfect.

- off course I've been training. Sometimes really good, sometimes really bad. But I just sweep the bad days under the carpet and focus on good ones.

- I was one day as a substitute teacher. My first time, but this one proved that I never want to become a teacher. It was really hard to teach religion or math after long break from school. But I also had fun!

- got stuck at the Frankfurt airport... we came back from Poland and was supposed to have 50 minutes change in Frankfurt. Our first flight was delayed for 35 minutes so it was quit unlikely that we would reach our connection flight. We ran with full speed but it wasn't enough. One extra night in Frankfurt but Lufthansa helped us a lot and everything went pretty easy. We got new tickets, meal vouchers, hotel and dinner. Only minus was that we reached home 12 hours later than was supposed to and I was so tired the whole following day. 

My favorite section from that breakfast in Frankfurt
- natural yoghurt and these <3

- I coached badminton in Swedish! One student asked straight away if I'm Swedish. Well, I'm totally Finnish but I was pretty proud how I managed those lessons. In October I will start coaching hobby badminton group in Swedish, but the best way to learn is ask from the kids. 

- planned and executed a "well being day" for one work group. In Finland, we have this mandatory day ones a year which should bring people you are working with more together. This year this group I was helping had some funny orienteering and some small games together. The day went well with active people and I'm so glad I had Roope as helping hand with me.
 

One task of well being day was to plan
the coolest cone cow of Vantaa.

Käpylehmätaidetta suorastaan!

And the hospital thing... I think I have few things too much going on in my head. I got to enjoy the hard chair in hospitals' waiting room and got a chance to test heads' CT -scan. Nothing serious was found but I need to break a bit. Easy to say but I'll try my best. 

After yesterdays' hospital visit I wasn't this alive
but had earlier a chance to play with rollator so I took it.

Dear readers: please remember to rest and take care of yourself. Also, it's really important to take care of your loved ones. I'm grateful for those who have been taking care of me, when I've needed it. Thank you it has been so helpful!

#weekend #chillout #backtotrainingsoon !

Busy start for the season

In English below.

Uskotteko, jos sanon että on ollut kiire? Slovakian jälkeen olin kipeänä ja tauti vei voimat melko huolellisesti. Muutama ikävä ylimääräinen homma päälle ja jopa töitäkin on tullut tehtyä! Nyt olen kisareissulla Puolassa ja kotiin pitäisi palata tänään, 00.25 Suomen aikaa.

Kisakausi on alkanut niinkin railakkaasti, että alla on kaksi tappiota ja järkyttävä pettymys. Slovakiassa oli oikeasti mahdollisuus voittaa, mutta pelini ei yltänyt läheskään sille tasolle, mille se olisi voinut yltää. Sitten tuli vähän vatsapöpöä ja muuta ikävää extraa, mutta myös yksi erittäin hyvä ja ehjä treeniviikko. Puolaan lähdettiinkin sitten uudella innolla ja Carolina Marinin jalkatyötä tuli ihasteltua useampanakin iltana Youtubesta. Eipä riittäneet Marinin jalkatyöopit, kun Englannin Chloe Birch oli huomattavasti minua vahvempi. Hyvää pelissä oli, että liikettä jaloissa oli enemmän ja ne pysyivät myös enemmän liikkeessä. Eivät pysyneet kuitenkaan tarpeeksi ja pallon alle pitäisi päästä aktiivisemmin. 

Todella rasittavaa matkustaa ja hävitä. Matkustaa ja hävitä. Matkustaa ja hävitä uudestaan.

Taas odottaa yksi pitkä päivä, josta puolet on matkustamista. Päässä pyörivät jo tulevan viikon työt ja treenaamaan pitäisi päästä ja äkkiä. Mistään ei oikein saa kiinni eikä tästä kirjoittamisestakaan näytä tulevan yhtään mitään. 

Joten palaillaan taas paremmalla ajalla ja paremmalla inspiksellä!

#pettymysx2 #sulkapallo #uuttakohti

Almost only picture I got from these trips
and it´s from the tournament hall in Poland

Do you believe if I tell you that I have been really busy? I got sick after Slovak Open and the illness took my power quite totally. Add few not so nice happening on top of that plus some (nice) work stuff. Now I´m still in Poland and should get back home today, (or tomorrow actually) 00.25.

Tournament season has started so brightly with two losses in singles. First in Slovakia, I felt like I wasn´t playing even close to my own level. Also thought that I had change of winning that match. But didn´t. Then I got one really good week of training after the illness and came to Polish International with new drive. I watched Carolina Marin´s footwork from Youtube but it didn´t help enough. Chloe Birch was stronger than me again and I was sent back to trainings with disappointment. What was good in that match, I moved better than last time even that was not quite enough. Well, I like footwork training so just need to add that to training schedule. 

It is really annoying to travel and lose. Travel and lose. Travel and lose again.

Today is the day when I need to travel again. My head is full of upcoming week´s work and what I would like to do is only go to trainings. It´s  somehow hard to catch any thoughts now and this writing is too sticky.

So let´s get back to this with better time and better inspiration. 

#disappointmentx2 #badminton #newweek #newgoals

Season start - Slovakia international 2015

Taas ollaan lentokentällä! Suoraan sanottuna, kun tätä tekstiä edellisenä iltana kirjoitin, olo oli niin sekava, että en tiedä onko tässä päätä tai häntää. Mistä löytyy kisafiilis? Mitä kaikkea pitikään pakata mukaan? Mitä jos jotain unohtuu? 

Viimeiseen kysymykseen pätee onneksi sääntö: se mitä ei ole, ei tarvitse.

Vaikka jännitystä onkin ilmassa niin matkaan, kuin peleihin liittyen, olen todella innoissani. Kesän kisatauon jälkeen on kivaa päästä taas kentälle taistelemaan. Kisarutiinit kasataan jälleen treenirutiinien päälle ja muistellaan miten sitä pitikään kaikki hoitaa.

Pelasin Slovakian kisassa myös vuosi sitten. Silloin reissusta jäi erittäin hyvä fiilis ja osittain siksi oli päästävä samaan paikkaan tänäkin vuonna. Peleihin keskittyminen on etusijalla, mutta tältä reissulta odotan muutakin. Odotettavissa on halpaa ruokaa, kauniita maisemia ja hyvää matkaseuraa. Hyvä kisahalli, hyvä lämmittelyhalli ja paljon auringonpaistetta (ainakin Forecan mukaan) ovat myös iso bonus! Fiilistelin vähän viime vuoden kuvia ja kyllähän ne toivat hymyn nassulle.

Eipä tässä muuta, kun kisafiiliksen metsästykseen! Mukana olevat työjutut saavat jäädä odottamaan paluumatkaa ja nyt nautin siitä edellä mainitusta matkaseurasta, hyvästä kirjasta ja kilpaurheilijan arjesta. 

#SlovakiaInternational #badminton #sulkapallo #jänskättää #letsgo 

At the airport again! Honestly, when I was writing this text night before, I felt so confused that I'm not sure if there is any sense in this text. Where can I found competition mode? What was I supposed to pack with me? What if I forget something?

Good thing is that for the last question stands a rule: what you don't have, you don't need.

Even I'm nervous about the travelling and playing parts I'm also really excited.  After summer's tournament break, it is really nice to get back on court. It's time to build tournament routines on top of training routines again. Let's see how that goes.

I played in Slovakia also last year and that's one reason I had to go there again. Focusing to the matches is first priority but from this trip I'm waiting for something else also. I'm waiting for cheap food, beautiful views and great travel company. Good tournament hall and training hall plus a lot of sunshine (at least according to weather report) are great bonus also! I also watched some photos from last year, so much good memories which made me smile. 

Well then, starting to hunt the tournament feeling. I'm going to leave all the work things I have with me after the matches and now enjoy the great travel company, good book and the ordinary days of an athlete. 

#SlovakiaInternational #badminton #nervous #excited #letsgo

Should I go to trainings or not?

In English below.

Aamulla herätessä olo on vähän tukkoinen. Kurkussa on hassu tuntemus, mutta en anna sen haitata. Treeneihin vaan, ei se olo vielä niin paha ole.

Autossa matkalla hallille silmät seisovat päässä ja ajatus on vaikea pitää tiessä. Nukuttaa, vaikka olen nukkunut normaalit yöunet. Hallille päästessä olo on edelleen sumuinen. Mainitsen valmentajalle olostani ja sanon että ketuttaa. Olisi pitänyt kääntyä suoraan kotiin peiton alle, eikä tulla hallille ollenkaan.

Lähden lämmittelemään. Syke on hieman normaalia korkeampi ja askel raskas. Teen kuitenkin kaikki lämmittelyliikkeet, vaikka nopeusliikkeitä ei voi väittää tällä kertaa nopeiksi. Valmentaja sanoo, että alkuun hypitään aitoja ja sitten jatketaan myllyillä. Jes, aidoissa mä olen hyvä ja helpot myllytreenit just sopivia mulle. 

Aitahypyissä ei ole mitään kontrollia ensimmäisillä eikä viimeisillä kierroksilla, välissä tuli muutama OK suoritus. Tuntuu, kuin joku olisi laittanut lyijyä reisilihasten tilalle. Hyppyjen jälkeen otettiin muutamat lyönnit ennen myllytreenejä. Päätä alkaa särkeä. Pitää tehdä kevyemmin nämä myllyt, mutta tsemppaan. Ensimmäinen mylly menee yllätyksekseni melko hyvin, toisella sitten jo helpotettiin tasoa huomattavasti, mutta tuleepahan tehtyä. Päälle verkkotekniikkaa pienestä liikkeestä. Tekisi mieli kaatua kentän laidalle ja jäädä siihen nukkumaan.

Illalla ja seuraavana aamuna käyn suurta taistelua pääni sisällä. Pitäisikö mennä treenaamaan vai ei. Jos nyt menen, en kyllä saa tehoja irti. Lihaksia särkee, vaikka en ole edes treenannut kovaa. Jos en mene, missaan pelitreenit. Ja tulee laiska olo. Toisaalta voin sitten tehdä töitä... Olenko oikeasti niin kipeä? Auttaako lepopäivä kumminkaan mitään?

No, en mennyt (kumpiinkaan) treeneihin. Sen sijaan aloin tekemään töitä, eli näpyttelemään tietokoneella. Juon mustaherukkamehua, sitruuna-inkivääri-hunaja -teetä, syön hunajaa suoraan lusikalla, otan C-vitamiinia yliannostuksena ja nukuin villasukat jalassa. Chillaan ja lepään ja sitten powerilla takaisin kentälle. Huomenna on jo parempi olo.

#peukutpystyyn

Three of my flu feeling buddies - vitamin C, Zinc and sun.

In English

I wake up in the morning and feel a bit like flu is coming. There is slightly weird feeling in my throat. Okay, let’s go to trainings, I don’t feel that bad.

While driving to the hall my eyes feel heavy and it’s hard to keep focus on the road and traffic. I feel sleepy even I slept well. When I arrive to the hall I feel fuzzy. I mention my feeling to the coach and say that I’m pissed. Should have turned around and not come to the hall at all. 

I start to warm up. Hearth beat is slightly over normal and steps feel heavy. I do all the warm up movements I’m supposed to do, though the ones that should be fast aren’t really. Coach tells us that there will be some jumps first and drills after. Yes, I’m good at jumping fences and the drills are just for me now.

There is no control in my jumps on the first and last rounds. In the middle there are few okay ones. It feels like someone had put lead to my quads instead of muscle. After jumping there is small warm up with racket and shuttle. My head starts to ache. Have to take these drills easier, but I try my best. I’m surprised how good the first drill exercise goes. For the second one I had to take level down, but at least I did something. And then some net shot technic to the end. I feel I could just go lie down on the floor and stay there. 

In the evening and next morning I’m did a huge debate inside my head. Should I go to trainings or not? If I now go, I won’t get any affect from it. Muscles are aching even I haven’t really trained hard. If I don’t go, I will miss match trainings. And I feel lazy. On the other hand, I could do some work… Am I really that sick? Does the day off help anything anyway?

Well, I skipped (both) trainings. I started to do some work stuff, which means writing with computer. I drink a lot of blackcurrant juice, tea with lemon, ginger and honey, I eat honey straight from the jar with spoon, take over dose of vitamin C and slept with wool socks. I chill out and rest and then back to the court with new power. Tomorrow it will be better already.

#fingerscrossed

Are you stressing about something? - "Always"

In English below!

Heinäkuussa olin hetken lomalla. Jotenkin onnistuin olemaan stressaamatta. Ensinnäkin onnistuin olemaan stressaamatta lomasta. Normaalisti: ”Mitä nyt kun en treenaa sulkapalloa moneen päivään. En osu enää palloon” tai ”Voinko oikeasti viettää pari päivää sohvalla ja muutaman kevyemmän treenin päivän”. Toiseksi, onnistuin olemaan stressaamatta (olemattomista) töistä, tai niistä vähäisistä töistä joita minulla on. Tein jopa töitä, koska ei ollut pakko.

Ystäväni tuntevat minut hyvänä stressaajana. Toisten mielestä stressaaminen on ehdottoman huono juttu, toiset naureskelevat sille, miten jaksan stressata kaikista pienimmistäkin asioista. Todellisuudessa, jos en saisi stressata, en pystyisi suoriutumaan. Myönnän, että stressitasot ylittävät välillä sallitun rajan, mutta ilman stressiä mentäisiin huomattavasti alisuoritustasolle (testattu muun muassa koulun koetilanteissa). Kun stressaan, tiedän hoitavani asian kunnolla. Kun stressaan, tiedän että sillä asianomaisella asialla on jokin merkitys minulle. Stressi kertoo monesta asiasta ja toisille se on positiivista, toisille negatiivista. Minulle ehdottoman positiivista.

Eräänä iltapäivänä makasin olohuoneen matolla X-asennossa. Olin ollut ilman suuria stressikohtauksia jo pidemmän aikaa (noin 1,5kk). Yhtäkkiä stressi alkoi kuitenkin hiipiä alitajuntaani. Stressin tunne suureni ja suureni ja kohta minusta tuntui, että olin menettänyt kontrollin kaikkeen. Kaikki kontrollin tunne, joka eilen oli vielä täysin kämmenissäni, valui nyt sormien välistä lattialle. Mistä tämä tuli? Miksi en pysty kontrolloimaan sitä? En osaa vieläkään vastata.

Kun stressikohtaus iskee, kirjoitan yleensä kaikki tehtävät asiat paperille. Sitten valitsen pari ja alan tehdä asioita niiden eteen. Yleensä otan hyvin pieniä askelia ja loppupeleissä olen tehnyt kaikkea vähän, kun motivaatio tai flow on loppunut kesken kaiken. Pahimman kohtauksen aikana en välttämättä saa mitään aikaiseksi vaan saatan katsoa televisiota monta tuntia päivässä ajattelematta mitään. Seuraavana päivänä saatankin sitten tehdä kaikki mahdolliset rästit yhdellä kertaa. Flow is the go. Tai jotain sinne päin.

Se jakso kesällä, kun onnistuin olemaan kokonaan stressaamatta. Olin todella ylpeä itsestäni. Stressittömyys oli helpottavaa. Toisaalta elämässäni ei ollut mitään mistä stressata. En edes jaksanut stressata siitä, että joka viikon sulkapallotreeneissä olin kuin pihalla kuin lumiukko talvella, kyynärpää alhaalla ja aina myöhässä pallosta. Tiesin, että nyt ei ole sulkapallon aika, vaan fysiikan. Stressittömyys oli kovin vapauttavaa, mutta samaan aikaan kaipasin sitä. Täytin kalenteriani kaikella mahdollisella, jotta vain pysyisin liikkeessä. Paikallaan oleminen on myös kovin stressaavaa.

Stressiin kuuluu myös valittaminen. Aina pitää vähän valittaa, jos on täyttänyt kalenterinsa aivan täyteen (tai jättänyt sen aivan liian tyhjäksi). Valittaminen tekee asioista konkreettisia. Konkreettisuus auttaa löytämään ratkaisuja. Ratkaisut laukaisevat stressitilanteita.

Täällä ammattistressaaja, voin stressata sinunkin puolestasi! Hinnasta voidaan sopia, mutta on tietenkin hyvin edullista. Ei sitoumuksia tai pitkäaikaisia sopimuksia, vain niin kauan kuin apua tarvitset. Haha, näen jo sieluni silmin sen elokuussa tiuhaa tahtia täyttyvän kalenterin ja suuresti nousevan stressitason. Suunnitelmat ovat suuret ja suuriin suunnitelmiin kuluu paljon aikaa. Tänä vuonna aion tehdä juuri sitä, minkä koen olevan parhaaksi minulle. Pahoittelen jo etukäteen, jos käyttäydyn tylysti tai olen itsekeskeinen. En tarkoita olla ilkeä, keskityn vain, suoritan. Toisaalta, en pyydä anteeksi, sillä sitä olen tehnyt osittain koko ikäni.

#aboutme #stressaaja #naurupidentääikää

Googlelle kiitos kuvista -> "stress meme"
 

Same in English: 

In July I had a small vacation. Somehow I managed to be stress less. Firstly, I managed to be stress less about vacation. Usually: “What happens now when I don’t play badminton for several days? I won’t hit the shuttle anymore.” nor “can I really just spend few days on the sofa and few days with easier training?” Secondly, I managed to be stress less about (nonexistent) work or those few stuff I have. I even did some work, because I didn’t have to.

My friends know me as a good stresser (=the one who is good at stressing about things). Others think that stressing is really bad thing, some are laughing how I can be stressing so much even about small things. Reality is, that if I could not stress, I could not manage. I admit that sometimes my stress level goes way over the line but without stress I would deal things way under the line (have been testing this with few school exams). When I stress, I know I can handle things with care. When I stress, I know that the thing I’m stressing about, is somehow important to me, it matters. Stress is telling about so many things, for some it’s positive, for some it’s negative. For me it’s absolutely positive. 

One afternoon I was lying on living room’s carpet in X-position. I had been without bigger stress problems for a longer time already (about 1,5 months). Suddenly, stress started to sneak to my subconscious. The feeling started to grow and soon I felt like I had lost control to everything. All control I had yesterday, had now poured on the floor. Where did this come from? Why I can’t control it? I still don’t know the answer. 
 

When this so called stress attack strikes I usually write all the things I need to do on a paper. Then I choose one or two and start act towards them. Normally, I take really small steps and in the end I have done everything a bit. Either the motivation or flow has ended. When stress attack is at its worse I might not be able to do anything. I might just watch TV for several hours and not to think anything. Next day though, it’s possible that I do every single task at once. Flow is the go. Or something like that.

That time in the summer when I managed to be totally stress less. I was really proud of myself. Being stress less is relieving. On the other hand, there was nothing to be stressed about in my life at that moment. I didn’t even bother to stress about that I was totally lost in every badminton training, elbow down or really late from the shuttle. I knew that it was not time for badminton, the time was for physics. Being stress less was really freeing but at the same time I missed it. I filled my calendar with everything possible that I could just stay moving. Just being can also be really stressful. 

Stress includes complaining. Always have to have a change to complain a bit if you have filled your calendar too full (or left it too empty). Complaining makes things concrete. Concreteness helps to find solutions. Solutions are launching stress.

Here you can find professional stresser, I can stress also for you! Price will be suitable for your needs only. No extra commitments, you can stop your contract whenever needed.  Hah, I can already see my fast growing stress level and full calendar. Plans are big and big plans take a lot of time. This year I will be doing just that I feel I need. I’m already sorry if I’m being rude or self-centered. I don’t mean to be mean, I just focus. And yet, I will not be sorry, that I have been doing partly all my life.

#aboutme #stressingabout   

Thanks Google for the pictures -> "stress meme"