*muisk muisk*
Okei, nyt huijasin, osaan myös toisen sanan ranskaa - merci. Ja eilisen jälkeen myös muutaman muun, kun niitä illallispöydässä opettelin. Ja ensimmäinen sana, joka tulee Ranskasta mieleen on patonki.
 |
| Our Airbnb accommodation in Ireland included lovely breakfast with these |
Huhhu miten paljon on ehtinyt tapahtua kahdessa viikossa! Ensin Irlanti, josta tuli takkiin heti ensimmäisellä kierroksella Saksan Karin Schnaasea vastaan. Välissä kaksi päivää kotona ja matka jatkui Italiaan. Italiassa ok peliä, mutta ei tarpeeksi kärsivällistä ja pääkisapaikka jäi haaveeksi. Italiassa pelasin myös sekanelinpeliä yhdessä indonesialaisen Rizko Azuron kanssa. Se olikin kokemus!
Aloitimme Rizkon kanssa pelimme karsinnasta. Ensimmäisenä vastassa oli espanjalaispari Sanchez/Molina, josta tuli melko helppo voitto. Seuraavana karsinnan toiseksi sijoitetut tanskalaiset Sogaard/Boje, joista (minulle) yllättäen tuli voitto! Taktiikkana oli lähinnä pysyä pois alta ja Rizko juoksi koko kentällä, kun minä viimeistelin vain tarvittaessa. Kolmannessa erässä sain kuitenkin juonesta kiinni ja ihmettelin itsekin miten aktiivisesti olin pallossa! Onneksi minulle kerrottiin vasta matsin jälkeen, että tanskalaiset sijoittuivat tämän vuoden junnu-MM:issä toiseksi.. heh!
Pääkisamatsi olikin sitten tiukempi, kun Englannin tyttö oli huomattavasti rohkeampi verkolla ja peli vaati huomattavasti enemmän tarkkuutta. Ehdimme pelata ottelua noin kolme pistettä, kun halliin tuli kymmeniä italialaisia koululaisia, jotka huusivat aivan täyttä kurkkua. Yhtäkkiä en kuullut enää mitä Rizko löi takakentältä ja oli keskityttävä vielä tarkemmin peliin. Vaikka matsista tuli tappio, oli niin siistiä! Pelin jälkeen menimme katsomoon juttelemaan pelistä, mutta juttelut jäivät lyhyeen, kun saimme kirjoittaa monta nimmaria ja ottaa kuvia koululaisten kanssa. Ihan käsittämätön fiilis, tuli niin hyvä mieli! Suomalaisittain tietty nauratti, että mitäs minulta niitä nimmareita pyydätte, en mä niin hyvä ole.
Italiasta matkustin suoraan Ranskaan, pieneen kaupunkiin nimeltä Cholet. Eilen oli ensimmäinen liigamatsini Badminton Assosiatif Choletais -seuran riveissä. Meillä oli tietenkin kotipeli ja kun saavuin tänne perjantaina, sain kuulla että seuraavan illan ottelussa olisi 300-400 katsojaa huutamassa allez Riikka, koska he olivat odottaneet minua koko alkukauden.
Onneksi katsojia ei ollut ihan niin paljon, mutta rummuista lähti silti melko paljon ääntä. Hallissa oli todella kylmä ja lämmittely (tai lämpimänä pysyminen) oli todella vaikeaa. Siinä vitsailtiin jo vastustajan kanssa, kun sormet olivat aivan jäässä, vaikka oli lämmitelty jo 20 minuuttia. Singelidebyyttini ei mennyt niin hyvin kun olisin halunnut, mutta kivaa oli! Hävisin Walesin Aimee Moranille suoraan kahdessa erässä, eikä varsinkaan toinen erä ollut vahvinta minua. Pelasin myös sekanelinpeliä, josta tuli voitto kolmessa erässä, vaikka kahdessa erässä se olisi pitänyt ottaa. Koko ottelun hävisimme 6-2, mutta silti joukkue oli positiivisella mielellä.
Vaikka yritän kuvata sitä tunnetta, mikä milloinkin kentällä oli, tuntuu että koko homma jää kirjoittaessa todella laimeaksi. Tämä kohta kaksi viikkoa on ollut melko mahtavaa, vaikka välillä on ottanut rankasti päähän ja koti-ikäväkin on näyttäytynyt. Mahtavinta on ollut uudet ihmiset, uudet kaupungit ja se, että olen pystynyt nauttimaan pelistä. Tällä hetkellä olo on flunssainen ja väsynyt, mutta ei paljon haittaa. Tiistaina on edessä pitkä matkustuspäivä ja edessä kiireinen viikko ennen joulua, mutta silti tämä kaikki oli tuon tulevan kiireen arvoista.
ps. Englantilaiset, joille hävisimme Italiassa, tulivat lopulta toisiksi (tulokset täällä). Ranskassa moni tuli onnittelemaan, koska pelasimme kolme erää, kun muut englantilaisten voittamat ottelut olivat kaksieräisiä. Huuuuuh, Virossa pitää nostaa maila lattiasta, niin ehkä itsekin olen mukana pelissä.
#Ireland #Italy #France #merciCholet
 | |
| Team Cholet |
Okay, I know also another word in French - merci. And after yesterday also few more. But the first word that comes up about France, is baguette. So few words in French and a lot of baguette.
Past two weeks have been full of travelling and badminton. First Ireland, then Italy and after France. In Italy I played also mixed doubles with Indonesian Rizko Azuro. So damn fast guy, that I tried mostly stay out of the way. With Rizko we won our qualification matches but after lost to runner up's from England. We (or Rizko) played well, I was slighlty too slow in the net and really need to learn to lift my racket if I want to play more mixed doubles. After the match feeling was incredible when we wrote tens of autographs and took photos with school kids who had been chearing us so loud. As a Finn, I offcourse thought that why are you asking those from me, I'm not that good player, haha.
So after Italy it was time to my first league match in France, Nationale 1 with Badminton Associatif Choletais. We had match at home in small city called Cholet and other palyers told me that there will be a lot of audience to see our match. Well, I play better with bigger audience.
I'm not satisfied how I played singles yesterday but I'm happy that I enjoyed playing. We won our mixed double but Cholet lost the match 6-2. Everybody in Cholet were so welcoming and it was really nice to meet all. One of my dreams came true when I got to play for the team outside Finland. Allez Cholet, next match is already in January.
Even I try to describe the feeling I've had now during these two weeks the text that I'm writing feels too lame. It has been pretty amazing despite the bad mood after loosing and the few times I've wanted just to get home. Best moment's have been spending time with friends, meeting new people, new cities that I've been able to visit and the feeling when I'm enjoying playing badminton. It will be a long day of travelling on Tuesday and busy week before Christmas but everything has been worth of travelling.
#Ireland #Italy #France #merciCholet
