"Ei hengitä, ei elä" - "No breath, no live"

Hengittäminen on automaatio. Sinun ei tarvitse ajatella hengittäväsi (paitsi ehkä pilates-tunnilla), mutta silti keuhkosi täyttyvät ja tyhjentyvät säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Hengittämistä voi ajatella myös toiselta kantilta. Hengitys voi tuntua raskaalta treenien lisäksi myös stressin seurauksena. Stressaako työ, koulu tai ihmissuhteet? Onko rinnassasi puristava tunne, joka ei lähde pois, vaikka yrität iltaisin rentoutua ja tyhjentää päätä?

"Onko se joku, niin kuin, vanha, viisas kiinalainen sanonta?"

Valuvatko päiväsi hukkaan liian nopeasti ja päivän päätteeksi on tunne, ettet ole tehnyt mitään? Tarvitseeko arkesi elvytystä? Silloin tällöin herää siihen tunteeseen, kun ymmärtää että hommat eivät voi jatkua niin kuin ne nyt ovat. Kroppa ja mieli tarvitsevat elvytystä, happea - lomaa. 

Kokeile tätä!
1. Ota kynä ja paperia.
2. Istu hetki paikallasi ja tunnustele ajatuksiasi.
3. Kun saat jostain häiritsevästi ajatuksesta startin, ala kirjoittaa. Älä jarruta tai sensuroi, vaan kirjoita juuri niin sekavasti kuin haluat. 
4. Älä myöskään lue kirjoittamaasi tekstiä heti. Tiedät kyllä mitä kirjoitit. Jos olet onnistunut tyhjentämään ajatuksesti paperille, olosi on huomattavasti kevyempi.
5. !Erittäin tärkeä kohta! Älä jää ikävään tunteeseen vellomaan vaan aloita muutos heti! Avaa peli hymyilemällä itsellesi, tunnustele sitä. Soita kaverille, lähde kävelylle. Kirjoita lista tekemättömistä töistä ja aloita tärkeimmästä. 

"Ei. Ei vanha sanonta. Ei vanha kiinalainen sanonta. Vain maalaisjärkeä."

"Ei hengitä, ei elä". Fakta sinänsä. Jos et anna happea arkeesi, ei elämä kokonaisuudessaan voi toimia. Mitä SINÄ haluaisit tehdä tänään, huomenna, ensiviikolla tai ensivuonna?
TEE SE. Jos et tee, se on oma valintasi. Jos et yritä tehdä, sekin on oma valintasi. Suosittelen kuitenkin yrittämään tekemistä NYT HETI. Ennen kun tarvitsee elvyttää. 

Niin, kai se mitä yritin sanoa, että tee jotain hauskaa, josta oikeasti nautit (=happi). Jos olet nuori, älä jaa 'mummoilemaan' kotiin (niin kuin minä viikonloppuiltaisin). Jos olet jo mummo, älä käyttäydy kuin vanha mummo, vaan ole oman elämäsi super-mummo ja nauti joka hetkestä!

Happea mun arkeen:
- metsälenkki sunnuntaiaamuna 
- kaverin kanssa kahvittelua
- Cheekin uusin levy olikin yllättävän hyvä! Siis tosi hyvä!
- ihana aikuisten värityskirja saa ajatukset muualle!

#happea #elvytystä #musiikkia #ompasvakavaa

ps. Kun kirjoitin tätä, tuntui etten oikein saanut sanottua sitä mitä halusin. Välissä olevat lainaukset osuivat kuitenkin juuri eikä melkein nappiin minulle. Kun luin kyseistä kirjaa, huomasin palaavani näihin lainauksiin melko useasti. Tulkitse siis lainaukset omalta kantiltasi ja jos kirjoitustehtävä ei nappaa, puhu vaikka ääneen!
Kun ajattelin jo julkaista tämän, silmiini osui samasta aiheesta kirjoitettu teksti ja voi, niin osuvasti kirjoitettu! Lue lisää Ida Parviaisen versiona: Me suoritamme elämäämme, emme elä sitä.


Lainaukset: Tony Parsons, Onnen kiertotie, Like 2001

In English:

Breathing is an automatic action that your body does without extra effort. You don't need to think about breathing (except maybe during pilates class) but your lungs are still working. 

You can think about breathing on another point of view also. If there is not enough oxygen in your daily life, it’s hard to breath. Are you stressing about work, school or relationships? Do you have the feeling that your chest is pressing and you can’t get rid of it?

“Is it some kind of, like, also, wise Chinese saying?”

Does your life need CPR? Sometimes you wake up with a feeling when you realize that something can’t continue like it is now. Body and mind are crying for CPR – oxygen for life.

Try this:
1. Take pen and paper.
2. Sit down for a while and feel your thoughts.
3. When you catch an irritating thought, start writing. Don’t push brake or expurgate, write as messy as you want.
4. After you are ready, don’t read the text right away. Let it be. You know what you wrote. If you have managed to empty your head you should feel remarkably lighter.
5. !Important!: Don’t stay inside the bad feeling, start to change it right away. Call to your friend, go for a walk. Start to smile. Write a list of undone stuffs and start from the most important. 

“No. No old saying. No old wise saying. Only common sense.”

“No breath, no live”. Fact itself with many meanings. If you don’t give oxygen to your ordinary days, life in whole can’t work. What would YOU like to do today, tomorrow, next week or next year? DO IT. If you don’t, it’s your own choice. If you don’t try to do, that’s your own choice also. However, I recommend try doing RIGHT NOW. Before you need CPR.

What I think I'm trying to say is that do something fun that you really enjoy doing (=oxygen). If you are young, don't act on 'granny mode' (like me on weekends). If you are granny already, don't act like granny, be a super granny and enjoy every moment you have!

Oxygen to my days:
- nice sunday walks in the forest
- coffee chats with friends
- music 
- mindfullness colouring book !

#oxygen #CPR #music #whysoserious

Quotes: Tony Parsons, One For My Baby, 2001

Hooking and cooking 3: Maapähkinävoi - Peanut butter

English version between.

Hola hola ja sitä rataa!
Huomasin, että viimeaikaiset tekstini ovat olleet melko vakavaluontoisia. Johtuneeko sitten syksystä, kiireestä vai mistä, en tiedä, mutta ajattelinpa julkaista väliin vähän leppoisempaa tekstiä! Nimittäin se mikä pelastaa kaiken - RUOKA. 
Niin, ja sitä "vakavampaa tekstiä" tulossa taas myöhemmin tällä viikolla - stay tuned!

Hey hey!
I noticed that my texts have been pretty serious lately. I'm not sure if it's because autumn darkness, being busy or what, but now I desided to tell you about something slightly lighter. The thing that saves it all - FOOD.
And yea, more serious text coming later this week again - stay tuned!

________________________________

Se hetki kun mielesi tekee jotain hyvää. Kahvin kanssa, tyhjänä hetkenä, kirjoittaessa, lukiessa, kun väsyttää… ja sitten et anna itsellesi lupaa kajota keksipurkkiin tai pakastimen jäätelövalikoimaan. Sen sijaan jääkaapistasi löytyy jotakin taivaallista, joka liimaa kielen kitalakeen ja hampaat yhteen. Sen maku on täyteläinen ja mössö niin täyttävää, että sen jälkeen ei tee mieli mitään muuta. Maapähkinävoi.

Tässä yksinkertainen resepti hetkelliseen onneen:

Tarvitset:

Haluamasi määrän maapähkinöitä

Jonkunlaisen (tehokkaan) blenderin

Kauniin purkin valmiille tuotokselle

The moment when you want something good to eat. With coffee, when you don’t have anything to do, you write, you read, when you are tired… and yet you don’t give yourself the change to touch the cookie jar or the ice cream storage of your freezer. Instead, there is something heavenly in your fridge that sticks your tongue on your palate and your teeth’s together. The taste is so rich and this mash so filling that you don’t need anything else after. Peanut butter.

Here is simple recipe to short happiness:

You need:

As much as plain peanuts you want

Some kind of (powerful) blender

Pretty jar for your ready product

Tee näin:

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen

2. Paahda maapähkinöitä uunissa 15–20 minuuttia, riippuen haluamastasi paahto-asteesta ja uunisi tehosta.

3. Kuori maapähkinät (varo, ettet polta sormia!) ja heitä kuoritut pähkinät blenderiin. (Suosittelen kuorimista paremman lopputuloksen saavuttamiseksi, mutta jos todella laiskottaa, sen voi jättää myös välistä.)

4. Laita kone käyntiin ja tee voista juuri niin ”crunchya” tai ”smoothia” kuin itse tahdot. Töki tarvittaessa hieman lusikalla, jos terä pyörii tyhjää.

5. Purkita ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa.

Do like this:

1. Preheat the oven to 175 degrees Celsius

2. Roast the peanuts for 15-20 minutes, depending how dark you want your peanut butter to be and considering the power of your oven.

3. Peel the peanuts (watch out not to burn your fingers!) and throw the pealed peanuts in to the blender. (I recommend to peel the nuts to get better outcome but if you feel really lazy, you can skip this part)

4. Set the blender on and blend as crunchy or smooth peanut butter you want. You can help the blender a bit with spoon if needed.

5. Put your fresh peanut butter in to the jar and let it cool down. Store in the fridge.

Nauti suoraan purkista, riisikakkujen, hedelmien (erityisesti banaanin!), pannukakkujen tai puuron kanssa… vain taivas on rajana.

#maapähkinävoi #Riikkakokkaa #superkokki

Enjoy straight from the jar, with rice cakes, fruits (especially banana!), pancakes, oatmeal… only heaven is the limit.

#peanutbutter #Riikkaiscooking #superchef

#hookingandcooking

Hymy päivässä tekee elämästä helpompaa - One smile per day makes life easier

In English below

Hyvää maailmanlaajuista lihavuuspäivää! (Joka Hesarin mukaan on tänään, mutta Googlen mukaan huomenna) Ja Aleksis Kiven päivää myös... 

Tänään haluaisin kirjoittaa.... ilosta. 
Iloista.
Iloisista asioista.
Iloisista ihmisistä.
Sinusta.
Iloisista hetkistä.
Iloisista treeneistä.

Ensinnäkin, iloista on, että saan tehdä juuri sitä mitä haluan, pelata sulkapalloa. Tukiverkkoa löytyy kotoa ja lähipiiristä, seurasta ja vaikka mistä muualta. Tämä mahdollisuus ei toistu ja tiedostan sen. Hyvinkin iloista!

Vähän aikaa sitten, noin yhden viikon ajan, treenit olivat menneet aivan päin seiniä. Menin treeneihin, olin väsynyt jo valmiiksi, mutta meninpä silti. SUORITIN! Ja sama jatkui seuraavallakin viikolla. Treeneissä minulla ei ollut hauskaa. Menin treeneihin innoissani ja halusin sinne todellakin mennä, mutta en nauttinut. Treeni ei sujunut niin täydellisesti, kun olisin halunnut sen sujuvan. Eli ei sujunut siis ollenkaan. 

Yhdessäkään treenissä en hymyillyt. Ei hymyilyttänyt. Sitten oli kisat, eikä sielläkään hymyilyttänyt. Yhtäkkiä (kesken kisan) tajusin, että minulla ei ole kentällä hauskaa. Itse pelaaminen on vain kilpailusuorituksen läpisuorittamista ja olen pettynyt, jos en pysty toteuttamaan edellisellä viikolla treenaamaani aihetta. Olen pettynyt vaikka voittaisin.

"Miksi et hymyile kentällä, kun pelaat?
Saathan tehdä juuri sitä mitä haluat."
- eräs toinen

Miksi en sitten hymyile? Urheilijan Taivas + Helvetti -kirjasta levisi yhdessä vaiheessa myös sulkapalloilija Ville Långin kommentti: 
"En ole ikinä tykännyt treenaamisesta. Fitness-lehdissä lukee, että urheilusta tulee hyvä fiilis. Ei tuu. Ihan paska fiilis tulee. Selkä on kipee, jalat on kipeet, ei maistu ruoka." 
En ole saanut kyseistä kirjaa vielä käsiini, mutta otteita ja arvosteluja olen kyllä lukenut senkin edestä. 

Omalla kohdallani kommentti menisi suunnilleen näin: 
"Rakastan treenaamista, sitä kun oikein tuntee miten kehitys humisee verisuonia pitkin lihaksiin. Sitä onnen tunnetta, kun oppii jotain uutta! Kisatilanteessa, kun tämä kaikki pitäisi näyttää, todistaa, menen lukkoon, en nauti, suoritan. Sen jälkeen kroppa on kipeä, häviö ottaa päähän. Voittokin ottaa päähän, koska minulla ei ole kivaa. Kisattava on, jos haluaa menestyä. Kisapäivänä ei ole nälkä, mutta syön silti koko ajan, koska muuten loppuu energia. Illalla olo on loppuun palanut, nuutunut." 
Ehkä täysin päinvastoin kun Villen kommentti, mutta uskokaa pois, voin tuntea tuon saman Villen kokeman tunteen omasta näkökulmastani. Paskaa on.

Villen kommentti oli melko lailla juuri sitä, mitä huonona päivänä tuntee. Ja silti tekee, menee treeneihin (tai kisoihin) ja vähintäänkin suorittaa. Vaikka olo olisi karsea ja juminen niin ei treeniä välistä jätetä. Koska haluaa kehittyä. Ja pärjätä. 

Ilo piti olla päivän sana... Sinä päivänä, tässä menneinä lähiviikkoina, kun tajusin että minulla ei ole hauskaa... Pelästyin. 

Ja ihan muuten btw, en ole ainoa, jolla on ongelmia hymyillä kentällä.

Päätin, että hymyilen enemmän treeneissä. Otan tosissani, mutta en liian vakavasti. Huonoja treenejä tulee, niin se vain menee, mutta enemmän tulee niitä hyviä, ainakin jos muistaa hymyillä. Ehkä helpommin sanottu kun tehty, mutta yritän parhaani. 

Tänään hymyilin ainakin:
aamuhesarille + aamukahville
kävelylenkille Nuuksiossa
ystäville
vapaapäivälle
auringonpaisteelle
punaisille, syksyn värjäämille, puunlehdille

<3

#syksy #iloaelämään #hymyiletänäänkin 

Ja vielä vähän superia syksyisen kuuloista musaa teille!
Skylar Grey - Canonball feat X Ambassadors 

These ones I should see every morning
Framtiden börjar här - Future starts here

In English!

Happy world wide fatness day! At least this is what I read from this morning's newspaper. (It might also be tomorrow, because google says so.) Today is also Finnish litterature day and the day of Aleksis Kivi who was (and is) a famous and important finnish writer. 

Well, today I would like to write about happiness...
Happiness itself
Happy things
Happy trainings
Happy people
About you
Happy moments

First of all, I'm really happy that I can do what I want. Play badminton. I get support from home and friends, from my club and so many more other places. This possibility to play doesn't come again and I know it. 

Around one week time, my trainings were really bad. I went to trainings, I was already tired, but still went there. I performed. I didn't enjoy training. And the same went on and on. I was really excited to go to the trainings but when it wasn't perfect, I wasn't satisfied. 

I wasn't smiling in the trainings. I didn't feel so. Then I had a tournament but it wasn't fun either. Playing matches is only to pull it through. I'm not satisfied if I can't do the things that I've been training. I'm not satisfied even if I'm winning. 

"Why you don't smile when you play?
You can do exactly what you want."
- somebody else

So why I don't smile? There is one book written in Finnish where you can find also one chapter about another badminton palyer, Ville Lång. He says something like this:
"I have never liked training. It's written in Fitness magazines that you get good feeling when you train. No you don't. It feels totally shit. Your back hurts, legs hurt and you are not hungry."

For my point of view this would go about like this:
"I love trainings, the feeling when the effect of training flows straight in to your veins. The feeling when you learn something new. In tournament situation when I should prove my skills, I get locked, I just flow on and pull it through. After matches my body hurts and loosing pisses me off. Even after winning I'm annoyed, because I didn't have fun. But you have to play tournaments to succeed. On tournament days I'm not hungry but I eat all the time that I don't run out of energy. In the evening I'm finished. No power left." 
Might be totally opposite from Ville's comment but believe me, I know the feeling from my own point of view. Shit it is.  

Ville's comment is quite excatly what you feel on a bad day. And still you do, you go to trainings even it feels bad and every single place hurts. You go because you want to develop and succeed. 

Happiness was supposed to be the word of the day... The one day I realized that I don't have fun... I got scared. 

And by the way, I'm not the only one who has problem to enjoy playing.

I desided to smile more in the trainings. I do with good quality but not too serious. Everybody have bad trainings but most offthem are still okay if you remember to smile. Maybe easier said than done but I will try my best. 

Today I smiled at least about
morning paper and morning coffee
walk in the forest 
friends
the day off
sunshine
beautiful coloured trees

<3

#autumn #joytoyourlife #smilealsotoday #toofastwritten 

Some super autumn vibe music! Skylar Grey - Canonball feat. X Ambassadors