Matkalla Tokioon - Airi ja Riikka

Vähän uudenlaista blogipäivitystä vuorossa tällä kertaa. Onneksi on olemassa ystävyyttä, jossa ystävykset ovat täysin erilaisia, mutta silti kuin paita ja peppu. (Miksiköhän tää sanonta on näin?) No nyt yhdellä tälläsellä mun täysin yhtä höpsähteneellä ystävällä on tavoite. Tokio 2020. Mullakin on sama tavoite, mutta tehdään nyt selväksi, että itse olen menossa paikalle olympiakisaturistina, Airi Mikkelä tavoittelee paikkaa sulkapallon ottelukaaviossa.

Pelattiin joskus nelinpeliä parina, 2009.

Sulkapallon olympiakarsinta on kova juttu. Kaksinpelissä mukaan mahtuu 38 pelaajaa (plus mahdolliset lisäpaikat), nelinpeleissä vain 16 paria! Karsinta kestää vuoden ja sinä aikana pitää kerätä itselleen iso kasa rankingpisteitä ympäri maailmaa. Airi osallistui olympiakarsintaan myös Rion olympialaisia silmällä pitäen. Siihen vuoteen mahtuikin pari reissua! Airi lähetteli terkkuja ja kuvia milloin mistäkin, muun muassa Perusta, Guatemalasta ja Uudesta-Seelannista. 

Mitä tämä siis vaatii? Ainakin erittäin suuren tilipussin.

Tähän väliin haluaisin kertoa, mitä urheilu antaa minulle. Ison läjän ystäviä, joita ilman olisi huomattavasti haastavampaa. Urheilu antaa mahdollisuuden oppia itsestään. Olen kasvanut omien urheiluvuosien aikana itsevarmemmaksi naiseksi, joka osaa asettaa tavoitteita kaikilla elämän osa-alueilla. Tiedän mitä on nousta sängystä vaikka miten väsyttää ja voittaa se tunne menemällä treeneihin. Silmät saattavat olla puolitangossa vielä lämmittelyn alkaessa ja välillä miettii miten ihmeessä sinne hallille oikein saapui.  Tiedostan myös mitä vaatii, että saavuttaisi unelmiaan. Olen oppinut, että en ole aina toiminut niin täysillä kuin luulin. Tai olisin halunnut. Kaikkensa likoon laittaminen vaatii kirjaimellisesti kaiken. Yleensä myös pieniä uhrauksia muualta elämästä. (En usko, että moni urheilija kokee uhraavansa yhtään mitään, vaikka ulkopuolelle touhu saattaa siltä vaikuttaakin.) Urheilu tuo minulle rohkeutta tehdä asiat juuri niin kuin haluan. Se antaa minulle rohkeutta olla minä. Opin joka päivä itsestäni lisää. Joku päivä se on sitä, miten paljon pystyn tekemään vaikka väsyttäisi. Joku päivä se on sitä miten paljon pystyn jättämään tekemättä, koska väsyttää.

Miksi sinä siis auttaisit Airia? Urheilu on hieno asia. Urheilua seurataan ympäri maailmaa ja urheilijoita kunnioitetaan. Silti se ei näy urheilijan tilipussissa. Sohvaperunat tuijottavat televisiota ja tulostaulukoita ja kiroileva sipsit suussa, kun tulosta ei synny.

Joten, kannustan sinua auttamaan NYT. Airi haluaa Tokioon, minä haluan Airin kanssa Tokioon. Klikkaa itsesi Airin mesenaatti –kampanjan sivuille ja auta matkassa kohti Tokion olympialaisia 2020! 

ps. Mä oon se paita, koska Airilla on parempi peppu. 

pps. Mesenaatti -kampanja on vain Airin olympiakarsintamatkoja varten ;) 

Kuka ?

Airi Mikkelä, 25v. Enimmäkseen sulkapalloilija, mutta samalla myös yliopisto-opiskelija.

Miksi sulkapallo ?

• Koska se on kiva peli, joka on fyysisesti ja taktisesti haastava. Todella monipuolinen laji kaikinpuolin!

Miksi Suomi ?

• Suomi on loppujen lopuksi koti. Täällä on hyvä treenata ja olla, kun lähellä on perhe ja parhaat kaverit - tukiverkosto. Onhan se tärkeää, että peppu on siellä missä paitakin!

Paras kisareissu ikinä ?

• Ehkä edelleen Singapore Youth Olympics 2010. Siksi olisi siistiä päästä myös oikeisiin olympialaisiin.

Kumpi tulee päälle juusto vai kinkku ?

• Juusto ehdottomasti! Kinkkua ei ole kiva käpälöidä.

Hölmöin tapasi ?

• Riikka osaisi varmaan kertoa paremmin, mutta keksi ainakin jatkuvasti omia sanoja. Töpseli on pökseli, appelsiini on oranki ja vähän aikaa sitten riippasin tauluja seinälle.

Saa sinut iloiseksi ?

• Kaverit, hyvät treenit ja hyvä ruoka.

Keksi uusi sanonta "Kuin paita ja peppu" tilalle.

• Kuin pallo ja maila!

Epäselväksi jäänee kumpi on pallo ja kumpi maila. 

#BoostAiriToTokyo