Uusi kausi ja uudet bussilinjat

I admit, I'm being a bit lazy now when I'm not going to write all of the text below in English. But shortly - I'm doing good. Summer went pretty fast with training and enjoying my free time. Then came autumn, really fast, and I've been working a lot in different occasions. In past few week I've been struggling with tight muscles in my foot but it's starting to get better, hopefully. 

I promise, I will write in English next time. Until that, enjoy your autumn vibes!

Hommahan on niin, että aina ei huvita. Lähiaikoina ei ole huvittanut kirjoittaa. Tai olen kyllä kirjoittanut pitkät pätkät Suomen kotiseurani nettisivuille muun muassa Rion olympialaisista. Sen jälkeen omien ajatusten kirjoittamiseen ei ole mielenkiinto riittänyt.

Sen sijaan käytin aikaani muuten koneen ääressä suunnitellessa treenejä tai olympialaisia katsoen. Siihen se aika sitten treenin lisäksi meninkin. Nimittäin kesällä minulla oli ainoastaan yksi kesätyö, puistojumppaa tiistaisin. Osallistujamäärä oli mukavan pieni, joka antoi tilaa myös asiakkaiden henkilökohtaiselle palautteelle. Muutenkin porukka oli oikein mukavaa ja innokasta, toivottavasti ensi kesänä (minä) saan järjestettyä samantyylistä jumppaa!

Kesä meni mukavasti, kiitos kysymästä. Olen erittäin lahjakas täyttämään tyhjiä päiviä ja sen kyllä tuntee loppuviikosta. Treenin lisäksi näin kavereita ympäri pääkaupunkiseutua ja suunnittelin syksyn kuvioita. Kuulostaa niin kovin vähältä, mutta kyllä se pari treeniä päivässä ja muut päälle onkin sitten koko päivä.

Sitten tulee syksy - ja kovaa. Kaikki työt alkavat samaan aikaan, enkä oikeasti ollut uhrannut kovin montaa ajatusta muuhun kuin treeni- ja kisakuvioon syksyn osalta. Toisaalta, työt tulevat tarpeeseen, sillä kesän työttömyysputki tuntuu kyllä tilin saldossa. Varsinkin kun halusin tehdä vähän muutakin kesällä, kun istua kotona. (Esimerkiksi matka julkisilla keskustaan ja takaisin maksaa about 10euroa...)

Syksy tulee - kahvinkulutus lisääntyy
Mun yksi lempparikahvila Helsingissä
- Kaffa Roastery -

Siitä ensimmäiseen kiukun aiheeseen, joka ärsyttää suuresti syksyn tullen. Kuka meni vaihtamaan (ainakin) kaikki Pohjois-Espoon bussilinjojen numerot?! Itsehän liikun lähes aina autolla, koska bussilla kulkeminen maksaa vähintään yhtä paljon, mutta kiukuttaa silti! Nyt en osaisi edes valita oikeaa bussilinjaa kotiin.

Ja mitähän siellä työrintamalla sitten on tapahtunut? Riikka kaljanmyyjänä (ja kassakorjaajana)- check. Riikka vammaissulkapalloleirin valmentajana - check. Riikka kansainvälisen beach volley turnauksen pallotyttönä - check. Jokaisen työviikonlopun jälkeen on saanut melko paljon tsempata, että pääsee taas vauhtiin omien treenien kanssa, mutta kivaakin on ollut! Joka työstä olen oppinut jotain, tavannut uusia ihmisiä ja beachin parissa pääsin myös hieman rentoutumaan Kisakallioon.

DINGOA baaritiskin takaa! Oli huikea!

Plussana sitten (näistä uusista työympäristöistä johtuva?) yksi erittäin jumissa oleva jalka, joka rajoittaa treenaamista. Erittäin tukossa olevat hartiat, jotka haittaavat (taas) näkökykyä. Ja joka aamuinen jumitus, vaikka kuinka yrittää huoltaa. Löytyisikö yhtään hierojaa, joka tarvitsee harjoitusasiakkaita?

Toinen kiukun aihe - olympialaisten uutisointi. Tuli niin suru puseroon kaikista niistä suruisista haastatteluista... Mikä sohvaperunoita vaivaa? Yritä itse 4,10, tai 20 vuotta päästä olympialaisiin, treenaa monta tuntia päivässä, kierrä ulkomailla ja samanaikaisesti opiskele tai tee töitä, mielellään jopa näitä kaikkia kolmea samanaikaisesti. Sitten voit valittaa (omalta kohdaltasi), jos Suomi ei menesty Olympialaisissa! Urheilijat yrittävät kaikkensa, on saavutus jo itsessään päästä olympialaisiin. Esimerkiksi sulkapallossa, Nanna ja Airi kiersivät yli 20 kisaa vuodessa! Mietippä sitä matkustusmäärää, rahamäärästä puhumattakaan - suurin osa omasta pussista tai kovalla työllä hankittuja sponsorirahoja. 

Oli olympialaisista toki paljon hyvääkin uutisointia. Omia lemppareita olivat päivittäiset Hesarin artikkelin eri lajeista ja Ylen koosteet aina jokaisen päivän uusista lajeista. Paljon hyviä haastatteluja ja vähän myös pintaa syvemmälle mentiin. Muutenkin oli niin kiva, kun urheilu-uutisten aiheet olivat välillä jotain muutakin, kun jalkapalloa ja jääkiekkoa (kumpaakaan halveksumatta). Ja mikä parasta: kisat jatkuu, kun paralympialaiset alkavat! Siistiä!

Tähän vielä pari mun mieleen jäänyttä artikkelia olympialaisista
HBL:n Varför behöver vi toppidrott? 
YLEn: Nanna Vainio jalat maassa Rioon "Käyn mentaalivalmentajalla" 

Ja jos haluatte nähdä hyvän dokkarin lätkäpelaajien kesätreeneistä, niin suosittelen tätä. Videolla pyörähtää myös Eetu Heino näyttämässä pojille miten sulkapalloa pelataan. Oma haastematsi Teuvo Teräväistä vastaan eräänä kauniina maanantaiaamuna ei mennyt ihan yhtä putkeen. Ajattelin olla reilu ja laittaa Teukkaa vähän juoksemaan pallon tappamisen sijasta, mutta sain treenikavereilta isosti kommenttia, kun olin liian kiltti. Haha!

Oma syksyni jatkuu treenien parissa ja mukaan tupsahtaa myös yksi HBC:n Eliittikisa. Syyskuussa alkaa myös uusi ja jännittävä Saksan liiga, nimittäin pelaan ensi kaudella Regionalligassa Hamburg Horner TV:n riveissä. Sulkapallotavoitteiden lisäksi yksi syksyn tavoitteista on oppia relaamaan. Huomasin nimittäin, että teen jotain työhön liittyvää koko ajan ja vaikka olen saanut sen jo tehtyä, en silti luovu työajatuksesta. En myöskään osaa vain olla, vaan aina on pakko näpertää jotain tai tehdä jotain hyödyllistä. Miten relaamisen taitoon pääsee käsiksi? Sitä lähdetään opettelemaan. 

Nauttikaa Suomen kauniista syksystä ja älkää päästäkö pimeyttä ihon alle!