Puhetta urheilusta

Miksi urheilen? Mitä urheilijoista ja urheilusta ajatellaan? 

Sain ilokseni kutsun ylioppilasjuhliin näin syyskaudella. Juhlissa kävin hyvän keskustelun urheilusta ja urheilun ammattimaisuudesta. Olin positiivisesti yllättynyt, kun keskusteluseurani arvosti kovasti yritystäni kilpaurheilun parissa. Kun jonkun mielestä on kunnioitettavaa että haluaa kehittyä urheilijana, löytyy taas uudenlaista boostia epäilijän arkeen.

Vaikka Rion olympialaiset on jo lähes loppuun käsitelty aihe, minua jäi vaivaamaan se, miten urheilujoista ja heidän suorituksistaan puhutaan. Urheilijat tekevät töitä joka ikinen päivä, aamusta iltaan. Tähän työpäivään kuuluu parhaimmillaan harjoittelua, lepoa ja ruokaa, mutta se on suomalaisurheilussa harvinaista ja ammattiurheilijan unelmapäivä. Omat päiväni koostuvat tämän lisäksi valmennuksesta, muista liikunta-alan keikkatöistä, muiden treenien suunnittelusta aina omien treenien, matkojen ja aikataulun suunnitteluun. Minulla ei ole varaa olla kokopäiväinen urheilija ja vaikka olisi, en tiedä pystyisinkö siihen. Stressi ja paine taloudellisesta tilanteesta ovat jatkuvasti takaraivossa todella monella ammattilaiseksi pyrkivällä ja jopa ammattiurheilijalla ja jokainen selviytyy tilanteesta omalla tavallaan.

Uimavalmentaja Marko Malvela kirjoitti Valmentaja –lehden (4/2016) kolumnissaan urheilun erilaisista puhetavoista. Puhutaan muutoksesta, hankkeista, uskosta, (akateemisen) henkisen valmennuksen tärkeydestä, pullamössö nuorista ja valmentajien ammattitaidosta. Viimeisenä Malvela tuo esiin sen, mistä ei puhuta. Urheilijan puhe. ”Me muut olemme omineet urheilijan, joka on keskiössä.” Jep, kuka kuuntelee urheilijaa? Mikä taho kuuntelee oikeasti ja ottaa mielipiteitä huomioon päätöksissä?

Se raha, siitähän riittää puhetta. Olisiko kuitenkin olemassa asioita, joita voisi toteuttaa pienemmällä budjetilla, mutta tehokkaasta ja edistää näin Suomen huippu-urheilua? Muutosten ei tarvitse olla rahallisesti suuria investointeja ollakseen tehokkaita. Urheilijoilla on varmasti ehdotuksia ja ideoita, villejäkin, mutta rehellinen keskustelu voisi tuottaa paljon. Laadukkaita valmentajakoulutuksia järjestetään jatkuvasti, mutta moni laji muuttuu nopeasti, joten myös valmentajilta vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista pysyä lajin muutoksen mukana. Jo uusi näkökulma tarkastella vaihtoehtoja tuo paljon uutta. Kaiken tämän lisäksi tarvitaan rohkeutta muuttaa asioita ja kokeilla. Sitähän meiltä urheilijoiltakin vaaditaan päivittäin.

Toinen kolumni Valmentaja –lehdessä oli SAVAL:in (Suomen Ammattivalmentajat) puheenjohtajan Erkka Westerlundin kirjoittama. Muutama lause Westerlundin kolumnista ja oma mielipiteeni perään:  

”Rion kisojen menestys ja menestymättömyys ovat jälleen kerran osoittaneet, kuinka kova kansainvälinen kilpailu on!”

Nimenomaan! Ei sitä, miten hyviä tai huonoja suomalaiset urheilijat ovat omissa lajeissaan. 

”Emme pysty tällä hetkellä tarjoamaan urheilijoille tai urheilijoiden aluille sitä apua ja osaamista, jota kansainvälinen kilpailu edellyttää.”

Ja juuri tästä syystä moni kuulu myös monen muun tuen piiriin ja opiskelee tai käy töissä. Parhaassa tapauksessa molempia treenien lisäksi. Aikaisemmin jo mainitsemani valmentajien jatkuva lajin analysointi ja tutkiminen sekä monipuolinen kouluttautuminen ovat avainasemassa. 

”Voisimmeko - - laajentaa lähestymisnäkökulmaa koko huippu-urheiluun? - - Jos et menesty menetät lähes ihmisarvosi. – - Mikä on yhden kilpailun merkitys elämän kokonaisuudessa? Mitkä asiat ovat elämässämme tärkeimpiä? Emmekö voisi jo nähdä urheilua positiivisena mahdollisuutena?”

Viimeinen lause kiteyttää oman mielipiteeni ja osittain tavoitteeni melko pitkälle. Olen parin vuoden sisällä muokannut tavoitteitani niin, että mahdollisuuteni urheilla on suuri mahdollisuus, edes tasolla ei ole merkitystä, vaan sillä, että opin. Parasta on, kun oppii itse uutta ja sitä vielä korostaa se, kun pystyy opettamaan jollekin toiselle saman. Voittajafiilis!

Ylioppilasjuhlissa käymässäni keskustelussa parasta oli vielä se, että mainitsin omien tulosteni puutteesta. Se ei vaikuttanut keskusteluun juurikaan, eikä tuottanut normaalia "onko tossa järkeä /menisit töihin tai kouluun" -asennetta. Omasta näkökulmasta katseltuna tulosten puuttuminen ei estä minua tavoittelemasta unelmiani, vaan jatkan, koska tykkään siitä mitä teen ja minulla on siihen mahdollisuus. Niin kauan kun kehityn, jatkan. Ja jostain syystä, vaikka tulen kisasta toiseen kotiin leuka rinnassa, olen silti motivoituneempi harjoitteluun kun ehkä ikinä.

Vielä Erkka Westerlundin sanoin: 

”Matka – sitä se elämä on, ei määränpää, ja sitä on myös huippu-urheilu. Ei pidä keskittyä vain yhteen kahden viikon kisaan neljän vuoden välein, vaan nauttia jokaisesta päivästä kisojen välissä!”

 

#storiesabout #keepgoing #keepdreaming #keepdoing #keepgrowing #keeplearning #ENJOY