Season start - Slovakia international 2015

Taas ollaan lentokentällä! Suoraan sanottuna, kun tätä tekstiä edellisenä iltana kirjoitin, olo oli niin sekava, että en tiedä onko tässä päätä tai häntää. Mistä löytyy kisafiilis? Mitä kaikkea pitikään pakata mukaan? Mitä jos jotain unohtuu? 

Viimeiseen kysymykseen pätee onneksi sääntö: se mitä ei ole, ei tarvitse.

Vaikka jännitystä onkin ilmassa niin matkaan, kuin peleihin liittyen, olen todella innoissani. Kesän kisatauon jälkeen on kivaa päästä taas kentälle taistelemaan. Kisarutiinit kasataan jälleen treenirutiinien päälle ja muistellaan miten sitä pitikään kaikki hoitaa.

Pelasin Slovakian kisassa myös vuosi sitten. Silloin reissusta jäi erittäin hyvä fiilis ja osittain siksi oli päästävä samaan paikkaan tänäkin vuonna. Peleihin keskittyminen on etusijalla, mutta tältä reissulta odotan muutakin. Odotettavissa on halpaa ruokaa, kauniita maisemia ja hyvää matkaseuraa. Hyvä kisahalli, hyvä lämmittelyhalli ja paljon auringonpaistetta (ainakin Forecan mukaan) ovat myös iso bonus! Fiilistelin vähän viime vuoden kuvia ja kyllähän ne toivat hymyn nassulle.

Eipä tässä muuta, kun kisafiiliksen metsästykseen! Mukana olevat työjutut saavat jäädä odottamaan paluumatkaa ja nyt nautin siitä edellä mainitusta matkaseurasta, hyvästä kirjasta ja kilpaurheilijan arjesta. 

#SlovakiaInternational #badminton #sulkapallo #jänskättää #letsgo 

At the airport again! Honestly, when I was writing this text night before, I felt so confused that I'm not sure if there is any sense in this text. Where can I found competition mode? What was I supposed to pack with me? What if I forget something?

Good thing is that for the last question stands a rule: what you don't have, you don't need.

Even I'm nervous about the travelling and playing parts I'm also really excited.  After summer's tournament break, it is really nice to get back on court. It's time to build tournament routines on top of training routines again. Let's see how that goes.

I played in Slovakia also last year and that's one reason I had to go there again. Focusing to the matches is first priority but from this trip I'm waiting for something else also. I'm waiting for cheap food, beautiful views and great travel company. Good tournament hall and training hall plus a lot of sunshine (at least according to weather report) are great bonus also! I also watched some photos from last year, so much good memories which made me smile. 

Well then, starting to hunt the tournament feeling. I'm going to leave all the work things I have with me after the matches and now enjoy the great travel company, good book and the ordinary days of an athlete. 

#SlovakiaInternational #badminton #nervous #excited #letsgo

Should I go to trainings or not?

In English below.

Aamulla herätessä olo on vähän tukkoinen. Kurkussa on hassu tuntemus, mutta en anna sen haitata. Treeneihin vaan, ei se olo vielä niin paha ole.

Autossa matkalla hallille silmät seisovat päässä ja ajatus on vaikea pitää tiessä. Nukuttaa, vaikka olen nukkunut normaalit yöunet. Hallille päästessä olo on edelleen sumuinen. Mainitsen valmentajalle olostani ja sanon että ketuttaa. Olisi pitänyt kääntyä suoraan kotiin peiton alle, eikä tulla hallille ollenkaan.

Lähden lämmittelemään. Syke on hieman normaalia korkeampi ja askel raskas. Teen kuitenkin kaikki lämmittelyliikkeet, vaikka nopeusliikkeitä ei voi väittää tällä kertaa nopeiksi. Valmentaja sanoo, että alkuun hypitään aitoja ja sitten jatketaan myllyillä. Jes, aidoissa mä olen hyvä ja helpot myllytreenit just sopivia mulle. 

Aitahypyissä ei ole mitään kontrollia ensimmäisillä eikä viimeisillä kierroksilla, välissä tuli muutama OK suoritus. Tuntuu, kuin joku olisi laittanut lyijyä reisilihasten tilalle. Hyppyjen jälkeen otettiin muutamat lyönnit ennen myllytreenejä. Päätä alkaa särkeä. Pitää tehdä kevyemmin nämä myllyt, mutta tsemppaan. Ensimmäinen mylly menee yllätyksekseni melko hyvin, toisella sitten jo helpotettiin tasoa huomattavasti, mutta tuleepahan tehtyä. Päälle verkkotekniikkaa pienestä liikkeestä. Tekisi mieli kaatua kentän laidalle ja jäädä siihen nukkumaan.

Illalla ja seuraavana aamuna käyn suurta taistelua pääni sisällä. Pitäisikö mennä treenaamaan vai ei. Jos nyt menen, en kyllä saa tehoja irti. Lihaksia särkee, vaikka en ole edes treenannut kovaa. Jos en mene, missaan pelitreenit. Ja tulee laiska olo. Toisaalta voin sitten tehdä töitä... Olenko oikeasti niin kipeä? Auttaako lepopäivä kumminkaan mitään?

No, en mennyt (kumpiinkaan) treeneihin. Sen sijaan aloin tekemään töitä, eli näpyttelemään tietokoneella. Juon mustaherukkamehua, sitruuna-inkivääri-hunaja -teetä, syön hunajaa suoraan lusikalla, otan C-vitamiinia yliannostuksena ja nukuin villasukat jalassa. Chillaan ja lepään ja sitten powerilla takaisin kentälle. Huomenna on jo parempi olo.

#peukutpystyyn

Three of my flu feeling buddies - vitamin C, Zinc and sun.

In English

I wake up in the morning and feel a bit like flu is coming. There is slightly weird feeling in my throat. Okay, let’s go to trainings, I don’t feel that bad.

While driving to the hall my eyes feel heavy and it’s hard to keep focus on the road and traffic. I feel sleepy even I slept well. When I arrive to the hall I feel fuzzy. I mention my feeling to the coach and say that I’m pissed. Should have turned around and not come to the hall at all. 

I start to warm up. Hearth beat is slightly over normal and steps feel heavy. I do all the warm up movements I’m supposed to do, though the ones that should be fast aren’t really. Coach tells us that there will be some jumps first and drills after. Yes, I’m good at jumping fences and the drills are just for me now.

There is no control in my jumps on the first and last rounds. In the middle there are few okay ones. It feels like someone had put lead to my quads instead of muscle. After jumping there is small warm up with racket and shuttle. My head starts to ache. Have to take these drills easier, but I try my best. I’m surprised how good the first drill exercise goes. For the second one I had to take level down, but at least I did something. And then some net shot technic to the end. I feel I could just go lie down on the floor and stay there. 

In the evening and next morning I’m did a huge debate inside my head. Should I go to trainings or not? If I now go, I won’t get any affect from it. Muscles are aching even I haven’t really trained hard. If I don’t go, I will miss match trainings. And I feel lazy. On the other hand, I could do some work… Am I really that sick? Does the day off help anything anyway?

Well, I skipped (both) trainings. I started to do some work stuff, which means writing with computer. I drink a lot of blackcurrant juice, tea with lemon, ginger and honey, I eat honey straight from the jar with spoon, take over dose of vitamin C and slept with wool socks. I chill out and rest and then back to the court with new power. Tomorrow it will be better already.

#fingerscrossed

Are you stressing about something? - "Always"

In English below!

Heinäkuussa olin hetken lomalla. Jotenkin onnistuin olemaan stressaamatta. Ensinnäkin onnistuin olemaan stressaamatta lomasta. Normaalisti: ”Mitä nyt kun en treenaa sulkapalloa moneen päivään. En osu enää palloon” tai ”Voinko oikeasti viettää pari päivää sohvalla ja muutaman kevyemmän treenin päivän”. Toiseksi, onnistuin olemaan stressaamatta (olemattomista) töistä, tai niistä vähäisistä töistä joita minulla on. Tein jopa töitä, koska ei ollut pakko.

Ystäväni tuntevat minut hyvänä stressaajana. Toisten mielestä stressaaminen on ehdottoman huono juttu, toiset naureskelevat sille, miten jaksan stressata kaikista pienimmistäkin asioista. Todellisuudessa, jos en saisi stressata, en pystyisi suoriutumaan. Myönnän, että stressitasot ylittävät välillä sallitun rajan, mutta ilman stressiä mentäisiin huomattavasti alisuoritustasolle (testattu muun muassa koulun koetilanteissa). Kun stressaan, tiedän hoitavani asian kunnolla. Kun stressaan, tiedän että sillä asianomaisella asialla on jokin merkitys minulle. Stressi kertoo monesta asiasta ja toisille se on positiivista, toisille negatiivista. Minulle ehdottoman positiivista.

Eräänä iltapäivänä makasin olohuoneen matolla X-asennossa. Olin ollut ilman suuria stressikohtauksia jo pidemmän aikaa (noin 1,5kk). Yhtäkkiä stressi alkoi kuitenkin hiipiä alitajuntaani. Stressin tunne suureni ja suureni ja kohta minusta tuntui, että olin menettänyt kontrollin kaikkeen. Kaikki kontrollin tunne, joka eilen oli vielä täysin kämmenissäni, valui nyt sormien välistä lattialle. Mistä tämä tuli? Miksi en pysty kontrolloimaan sitä? En osaa vieläkään vastata.

Kun stressikohtaus iskee, kirjoitan yleensä kaikki tehtävät asiat paperille. Sitten valitsen pari ja alan tehdä asioita niiden eteen. Yleensä otan hyvin pieniä askelia ja loppupeleissä olen tehnyt kaikkea vähän, kun motivaatio tai flow on loppunut kesken kaiken. Pahimman kohtauksen aikana en välttämättä saa mitään aikaiseksi vaan saatan katsoa televisiota monta tuntia päivässä ajattelematta mitään. Seuraavana päivänä saatankin sitten tehdä kaikki mahdolliset rästit yhdellä kertaa. Flow is the go. Tai jotain sinne päin.

Se jakso kesällä, kun onnistuin olemaan kokonaan stressaamatta. Olin todella ylpeä itsestäni. Stressittömyys oli helpottavaa. Toisaalta elämässäni ei ollut mitään mistä stressata. En edes jaksanut stressata siitä, että joka viikon sulkapallotreeneissä olin kuin pihalla kuin lumiukko talvella, kyynärpää alhaalla ja aina myöhässä pallosta. Tiesin, että nyt ei ole sulkapallon aika, vaan fysiikan. Stressittömyys oli kovin vapauttavaa, mutta samaan aikaan kaipasin sitä. Täytin kalenteriani kaikella mahdollisella, jotta vain pysyisin liikkeessä. Paikallaan oleminen on myös kovin stressaavaa.

Stressiin kuuluu myös valittaminen. Aina pitää vähän valittaa, jos on täyttänyt kalenterinsa aivan täyteen (tai jättänyt sen aivan liian tyhjäksi). Valittaminen tekee asioista konkreettisia. Konkreettisuus auttaa löytämään ratkaisuja. Ratkaisut laukaisevat stressitilanteita.

Täällä ammattistressaaja, voin stressata sinunkin puolestasi! Hinnasta voidaan sopia, mutta on tietenkin hyvin edullista. Ei sitoumuksia tai pitkäaikaisia sopimuksia, vain niin kauan kuin apua tarvitset. Haha, näen jo sieluni silmin sen elokuussa tiuhaa tahtia täyttyvän kalenterin ja suuresti nousevan stressitason. Suunnitelmat ovat suuret ja suuriin suunnitelmiin kuluu paljon aikaa. Tänä vuonna aion tehdä juuri sitä, minkä koen olevan parhaaksi minulle. Pahoittelen jo etukäteen, jos käyttäydyn tylysti tai olen itsekeskeinen. En tarkoita olla ilkeä, keskityn vain, suoritan. Toisaalta, en pyydä anteeksi, sillä sitä olen tehnyt osittain koko ikäni.

#aboutme #stressaaja #naurupidentääikää

Googlelle kiitos kuvista -> "stress meme"
 

Same in English: 

In July I had a small vacation. Somehow I managed to be stress less. Firstly, I managed to be stress less about vacation. Usually: “What happens now when I don’t play badminton for several days? I won’t hit the shuttle anymore.” nor “can I really just spend few days on the sofa and few days with easier training?” Secondly, I managed to be stress less about (nonexistent) work or those few stuff I have. I even did some work, because I didn’t have to.

My friends know me as a good stresser (=the one who is good at stressing about things). Others think that stressing is really bad thing, some are laughing how I can be stressing so much even about small things. Reality is, that if I could not stress, I could not manage. I admit that sometimes my stress level goes way over the line but without stress I would deal things way under the line (have been testing this with few school exams). When I stress, I know I can handle things with care. When I stress, I know that the thing I’m stressing about, is somehow important to me, it matters. Stress is telling about so many things, for some it’s positive, for some it’s negative. For me it’s absolutely positive. 

One afternoon I was lying on living room’s carpet in X-position. I had been without bigger stress problems for a longer time already (about 1,5 months). Suddenly, stress started to sneak to my subconscious. The feeling started to grow and soon I felt like I had lost control to everything. All control I had yesterday, had now poured on the floor. Where did this come from? Why I can’t control it? I still don’t know the answer. 
 

When this so called stress attack strikes I usually write all the things I need to do on a paper. Then I choose one or two and start act towards them. Normally, I take really small steps and in the end I have done everything a bit. Either the motivation or flow has ended. When stress attack is at its worse I might not be able to do anything. I might just watch TV for several hours and not to think anything. Next day though, it’s possible that I do every single task at once. Flow is the go. Or something like that.

That time in the summer when I managed to be totally stress less. I was really proud of myself. Being stress less is relieving. On the other hand, there was nothing to be stressed about in my life at that moment. I didn’t even bother to stress about that I was totally lost in every badminton training, elbow down or really late from the shuttle. I knew that it was not time for badminton, the time was for physics. Being stress less was really freeing but at the same time I missed it. I filled my calendar with everything possible that I could just stay moving. Just being can also be really stressful. 

Stress includes complaining. Always have to have a change to complain a bit if you have filled your calendar too full (or left it too empty). Complaining makes things concrete. Concreteness helps to find solutions. Solutions are launching stress.

Here you can find professional stresser, I can stress also for you! Price will be suitable for your needs only. No extra commitments, you can stop your contract whenever needed.  Hah, I can already see my fast growing stress level and full calendar. Plans are big and big plans take a lot of time. This year I will be doing just that I feel I need. I’m already sorry if I’m being rude or self-centered. I don’t mean to be mean, I just focus. And yet, I will not be sorry, that I have been doing partly all my life.

#aboutme #stressingabout   

Thanks Google for the pictures -> "stress meme"