15. syyskuuta 2017

Something New

Olen yrittänyt opetella miten rentoudutaan. Tai lähinnä tarkastella tilanteita, joissa huomaan olevani rentoutunut. Olen päässyt siihen vaiheeseen että huomaan etten pysty rentoutumaan. Olen jatkuvasti valmiustilassa. Päässä pyörii joku tekemätön asia tai tuleva tapahtuma. Jopa kun tuijotan aivottomasti Netflixiä, päässä pyörivät muut asiat tai selaan samalla puhelimesta facebookia, instaa, twitteria ja tinderiä. Uutta ja vanhaa sekoituksena pitää hyvin liikkeessä.

Something new
"Hei, mitäs sieltä löytyi? Selvä, syötkö täällä vai otatko mukaan? Kiitti. Se olisi 5,60 kiitos. Kiitos, haluatko kuittia? Moimoi!"
Pullaa siellä täällä ja tuolla, kiireessä rikottuja kakkupalasia ja pari lentävää pullaa. Sama mantra asiakkaalta toiselle, välillä myös ruotsiksi tai englanniksi.

Osa-aikatyö kahvilatyöntekijänä on talaudellinen pelastus. Se on rankkaa, mutta myös palkitsevaa. Ei kovin haastavaa, mutta ajatus saa olla mukana. Parasta on tyytyväinen asiakas tai iloinen lapsi hyvältä maistuvan pullan jälkeen. Olo on hektinen, keskittyminen ei voi laskea. Muuten kuulen, mutta en kuuntele.

Something old
Hallin vihreät lattia ja seinät. Kova, kaikuva meteli ja kunnon meno. Alkulämmittely pyörimään ja keskittyminen treeniin. Aloitamme alkeista, kausi on vasta alussa. Opettelen tuntemaan uusia pelaajia. Ympäristö on tuttu ja turvallinen. Päässä pyörii uusia ideoita. Pitää pohtia mikä toimi viime kaudella, mikä ei. Miten saada viime kauden pelaajille myös jotain uutta, vaikka tehtäisiin samaa? Päässä pyörii, eikä ajatukset rauhoitu. Toisaalta olo on rauhallinen, koska tiedän mitä teen.

Something new 
Lauttasaari. Mun oma pieni koppi. Joka ei edes tunnu niin kovin pieneltä, kun välillä lainaa kämppiksen pöytää tai sohvaa. Oma aikataulut. Omat menot ja tulot. Hiljaisuus. Julkisiin kulkuneuvoihin uudelleen totuttautuminen. Seitsemän vuoden autoilun jälkeen huomaa, että sadeaamuna olisi mukavaa omistaa sadevaatteet. 

Something old
Tuttu metsä Espoossa. Lähtö toisesta kotitalosta, siitä vanhemmasta. Kaksi koiraa tuuppii ystävällisesti toisiaan fleksit pitkällä. Autojen äänet kuuluvat metsän toisella laidalla, mutta en silti kuule niitä. Katson keloutuvaa puuta, kaarna on pudonnut ylhäältä asti kauniiseen kaareen puun ympärille. Ohuen koivunkannon päällä kasvaa kauniin vaaleanvihreä sammal. Molemmat koirat päättävät hypätä mutaisen ojan yli, tai melkein yli. Kuuluu vain tassujen muikea maiskaus ja koirat jatkavat matkaa. Löydän lahokannon päältä aseteltuna 50 senttiä. Otan ne mukaan, siinä on miljoonan alku. Aurinko paistaa silmään, en halua laittaa aurinkolaseja silmille. Aurinko on parasta varsinkin sadepäivien jälkeen.

Something new
Pelaan edelleen liigaa Saksassa. Viime kaudella voitimme oman lohkomme ja nousimme Regionalligasta 2. Bundesliigaan. Paikka on sama, mutta välimatkat osittain pidempiä. Kaikki on isompaa ja hienompaa. On pelaajaprofiileita ja paikallisia uutislehtiä. Odotan innolla sitä, kun pääsen taas Saksaan. Ennen sitä, pitää jumpata selkä kuntoon.

Something old 
Ruskeasuon palloiluhalli. Se maanantaiaamu. Paras kaikista. Halli on sama, vanha tuttu. Tutut ihmiset, säännöt ja rutiinit. Olen minä, ei tarvitse esittää mitään. Väsyneenä aamuna saattaa olla hiljaisempaa, parempana naurattaa. Kaikki hyvin. Vähän aikaa kevyemmin, sen jälkeen mennään taas järkevämmin. Vai mitä minä?

-------

Entäs se rentoutuminen? Tulossa, mutta tämä aikatauluttamisen ja kalenterin addikti on myös tyytyväinen tähän.
  
ps. Terveisiä Espoon naapuriin ja kiitos kesäkurpitsasta ;) Toivottavasti luette tätä. 


Our bachelorette party team

Great amusement park day !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti