Twenty-five

Suomeksi alempana.

 
Did you know that my favorite style of shoes are high heels? 

I have tried to start writing so many times. And actually wrote pretty many texts but mostly without any point. 

For many years I have said that when I'm 25 I will be in the shape of my life. Current shape is not quite what I had in mind. At the moment I feel pretty lost. It's hard to get motivated to do anything. Every time I realize I haven't done something as good as I could, I feel so disappointed. But I've learned from this already. I've learned that I need time. And I need to write. I need simplicity, meaning that I can't do everything at the same time - even I thought I could. I need to make a choice.

It feels like I'm doing way too many things and can't to anything with 100%. One day it hit me and I'm really trying to make it more simple for me. I'm trying to focus more on me. 

When You feel good about Yourself, you can help others. It can be we.

The feeling of disappointment after failure... it's bad. I think everybody knows that. But then there are the ones who always get up. And start again. I want to be that person. So I set a new goal. 

The older you get the more you learn. The past week I've learned that it's okay to be sad as long as you need. But at some point, you need to start finding something positive. Focus on what you are able to do. Focus to the things that make you smile. At the moment my back is acing constantly even though I'm eating painkillers but 

I'm grateful that I'm this young and I have time to learn a lot more.
About everything.

ps. rain is your friend.

Tiesitkö, että mun lempikengät on korkkarit?

Olen monesti aloittanut kirjoittamisen. Tekstin loppuvaiheessa huomaan, että siinä ei ole päätä eikä häntää ja lauseet pomppivat aivan miten sattuu. Ja postauksenhan pitää siis olla hyvä. Täydellinen. Pitkä ja hyvät kuvat. Eikä mulla ole edes kuvia, unohdan ottaa niitä tai sitten lähinnä snäppäilen heti menemään.

Olen sanonut jo muutaman vuoden ajan (vähintään), että sinä vuonna kun täytän 25 olen elämäni parhaassa kunnossa. Nyt olen 25, mutta kunto ei ole ihan se mitä alunperin ajattelin. Olen melkoisen pihalla. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, etten tee asioita niin hyvin kuin pystyisin. Minulla on liikaa kaikkea. Suunnilleen siitä syystä on vaikea motivoitua yhtään mihinkään. Mutta olen oppinut tämän havainnon kautta jo paljon uutta. Olen oppinut, että tarvitsen aikaa. Minun on kirjoitettava, pelkkä ajattelu ei riitä. Tarvitsen yksinkertaisuutta, pitää keskittyä vain yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan - kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. On tehtävä valinta.

Teen paljon kaikenlaista, mutta en mitään 100%. On muuten turhauttavaa! Ja sitten tajusin taas jotain - minun on tehtävä arki helpommaksi juuri minulle. Keskityttävä enemmän Riikkaan.  

When You feel good about Yourself, you can help others. It can be we.

Se pettymyksen tunne epäonnistumisen jälkeen... on suuri. Luulen, että kaikki tietävät sen. Mutta sitten on he, jotka nousevat aina uudestaan ylös. Ja aloittavat alusta. Minä haluan olla se henkilö. Joten asetin uuden tavoitteen. 

The older you get the more you learn. Tällä viikolla olen oppinut ainakin sen, että on ok olla surullinen niin kauan kuin surettaa. Sitten on löydettävä jotain positiivista, johon tarttua ja jatkaa eteenpäin. Keskittyä siihen mitä voit tehdä. Mikä saa sinut hymyilemään? Siihen keskityt. 

Tällä hetkellä selkää särkee sellaisella tahdilla, että särkylääke on kaveri, mutta

onneksi olen vasta niin nuori, että minulla on aikaa oppia vielä paljon lisää.
Kaikesta.

ps. kiitos synttärionnitteluista. Niistä tulee aina niin kovin onnellinen olo <3
pps. sade on kaveri. Myös vesisade.